SEKAMUOTOINEN AHDISTUS- JA MASENNUSTILA

Moikka!

Tän postauksen julkaisu ja kirjoittaminen pelottaa ihan älyttömästi, mutta samalla olo on tosi helpottunut, koska tunnen itseni sen verran hyvin, että asioiden ääneen sanominen auttaa. Tää samalla myös avaa, sitä miksi en ole jaksanut olla someissa tai missään muuallakaan hirveän aktiivinen. Nyt kuitenkin asiaa avattuani toivon, että saan taas aktivoitua itseni kirjoittelemaan teille niitä näitä tänne blogin puolelle kerran tai kaksi viikossa. Mutta mennään asiaan vaikka sekavaa tästä varmasti tuleekin! 😀

Oon pitkään ollut ihminen joka puolustaa muita ja ei siedä sitä jos ihmisiä kohdellaan eri arvoisesti tai epäoikeudenmukaisesti. Tähän varmasti osa syynä on se, että oon nähnyt elämäni aikana niin paljon koulukiusaamista, että mä en siedä sellaista tippaakaan. Mulle on myös tärkeää, että ihmiset mun ympärillä voi hyvin ja heitä kohdellaan saman arvoisesti.

Kaikki alkoi keväällä työpaikallani josta silloinen pomoni lähti. Tällöin meillä oli kasassa ihan huippujengi, jonka kanssa huono päiväkään ei tuntunut miltään. Klisee, mutta oltiin kuin yhtä “perhettä” ja tsempattiin toisiamme.

Yhtäkkiä tapahtui kuitenkin ikävä käänne ja joukkoomme liittyi uusi ihminen. Tämän jälkeen kirjaimellisesti kaikki muuttui. Parhaat työkaverini alkoivat saada potkuja ilman syitä vedoten koeaikaan ja pikkuhiljaa suurin osa muustakin porukasta alkoi lähteä, koska koki tilanteen vääräksi. Kaikki mitä teimme oli tehty aina väärin eikä mikään ollut koskaan hyvin.

Yhtenä päivänä kyllästyin touhuun lopullisesti ja avasin suuni. Sain kuitenkin ison kasan pelkkiä selityksiä, josta rivien välistä sai luettua sen, että hän ei ole syypää vain me. Tämä keskustelu toistettiin toistamiseen, koska halusin muutosta. Kyseenalaistin mm. sen, miksi ihmisiä lähtee kokoajan ja vastaukseksi sain: “koska kaupanalalla ihmiset vaihtaa paikkoja isompien soppareiden perässä.” Totuuden kuitenkin tiesin minä, koska olinhan minä kuitenkin jutellut ystävieni kanssa.

Yhtäkkiä alkuperäisistä työkavereistani minulla oli jäljellä enää alle kourallinen ihmisiä. Aloin voimaan henkisesti huonosti. Myös uusien ihmisten kouluttaminen ja se etten itsekään osannut juuri mitään vei voimani täysin.

Taistelin viimeiseen asti, mutta yhtenä päivänä kotona romahdin. Tuntui siltä, kun koko elämä olisi ollut loppu sen päivän ajan. Mikään ei tuntunut miltään eikä missään ollut mitään järkeä. Menin lääkärin juttusille ja sain diagnoosin: sekamuotoinen ahdistus- ja masennustila. Se pysäytti minut miettimään onko tämä oikeasti tämän arvoista? Onko oikein, että sairastun työpaikkani takia henkisesti? Ei!

Päätin, että nyt saa riittää. Otin lopputilin ja hyppäsin tyhjän päälle. Mulla ei ollut mitään tietoa mitä tulee tapahtumaan ja mihin päädyn. Ainut mitä tiesin oli se, että olin budjetoinut elämäni seuraavan kuukauden varaan. Onnekseni asiat kääntyivät pian paremmin päin ja arki alkaa taas rullata entisellään pikkuhiljaa.

Tän postauksen tarkoitus ei millään tavoin ole kerätä itselleen sääliä, vaan enemmänkin haluan muistuttaa ihmisiä hankkiutumaan eroon myrkyllisistä ihmisistä. Älkää antako toisten sabotoida elämäänne, se on kuitenkin sen verran lyhyt. Jos kohtaatte vääryyttä, puuttukaa asioihin. Älkää antako kenenkään kohdella teitä tai lähimmäisiänne väärin.

Edelleen tuo diagnoosi kummittelee takaraivossani ja käynkin itseni kanssa keskustelua siitä, että mitä jos se tulee takaisin. Nyt kuitenkin toivottavasti tiedän rajani jatkossa ja tiedän missä vaiheessa peli pitää viheltää poikki. Samalla tämä viimeinen puoli vuotta on kasvattanut mua ihmisenä. Uskallan nykyään sanoa suoraan ihmisille jos heidän toimintansa on väärää. Turha nöyristely on jätetty taakse ja ymmärsin sen, että ei mun tarvitse kumarrella ketään mikäli siihen ei aihetta ole.

Loppuun vielä vähän iloisempi kuva meikäläisestä! 🙂

Mikä musta tulee isona?

Mikä musta tulee isona? Kysymys jota kysyn lähes joka viikko itseltäni. Etenkin näin kesäisin, kun yhteishakujen tulokset tulevat julki alan miettiä tulevaisuuttani yhä enemmän. Valmistuin 2014 merkonomiksi, enkä ole sen jälkeen opiskellut kunnolla. Tajusin muutama päivä sitten, että siitä oikeasti on viisi vuotta. Mihin nämä vuodet menivät?

Sitä ei tietenkään voi kieltää etteikö näihin vuosiin mahtuisi vaikka mitä. Lukuisia erilaisia työpaikkoja ja kokemuksia, mutta edelleen olen hukassa sen asian kanssa, että mitä haluan tehdä työkseni.

Kaupanala on alkanut tympimään jo useampi vuosi sitten, mutta kylmä fakta on, että tällä koulutuksella ei muuta ole saatavilla. Toki olen kiitollinen siitä, että minulla on nykyinen työni, josta saan kiitettävästi palkkaa, mutta se ei ole sitä mitä minä haluan tehdä koko elämäni. En mä halua enää 30-vuotiaana työskennellä myymälässä ja toimia myyjänä. Ongelma vaan on se, etten tiedä mitä haluaisin opiskella. Kaupanala itsessään ei kiinnosta minua hirveämmin. Olen muutenkin sellainen ihminen, että kyllästyn työpaikoilla siihen, kun jokainen päivä toistaa käytännössä itseään. Pohdinkin kerran, että mulle sopisi mainiosti jokin projektiluontoinen työ. Mahdollisesti jokin pr- tai mainostoimisto ehkäpä?

Olen myös haaveillut jo useamman vuoden radiossa työskentelystä, mutta en ole vienyt tätä ideaa juuri yhtään eteenpäin, koska en tiedä miten ja mitä tekisin sen hyväksi. Suomessa kuitenkin on vain muutama radiokanava, joten niihin ohjelman saaminen ei ole ihan helppo nakki.

Tuntuu ihan älyttömältä ajatukselta, että mun ikäiset tyypit valmistuvat pian lääkäreiksi ja mä olen edelleen tässä samassa pisteessä, kun viisi vuotta sitten. Tietty vähän järkevämpänä ja vanhempana, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Enkä tarkoita, että pitäisin lääkäriä jotenkin myyjää “parempana”, mutta tää on vaan paine joka on mun pään sisällä. Ei kukaan odota multa mitään ihmeellistä, mutta se tässä kamalinta onkin, kun ei riitä itselleen. Mä haluan jotain, mutta en tiedä mitä.

En varmasti ole ainoa joka painii näiden ajatusten kanssa. Oon vaan sen verran huono puhumaan näistä asioista ääneen, että tein tästä tällaisen päiväkirjamaisen postauksen johon oksensin mun ajatukset ulos.

Mä vaan toivon, että ensi keväänä kun yhteishaku alkaa, niin voisin ylpeänä alkaa pänttäämään pääsykokeisiin johonkin mua kiinnostavaan alaan. Mikä se sitten on, mä en tiedä vielä itsekään. Toivotaan, että aika näyttäisi.

Jos joku muu on paininut tällaisten ajatusten kanssa tai mahdollisesti selättänyt ne, niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia tähän aiheeseen liittyen.

PILLIFARKKUJEN PALUU!

OUTFIT
Jacket – Levis
Sweatshirt: Weekday
Jeans: Karve
Shoes: Converse One Star

Oikein mahtavaa sunnuntaita kaikille! Miten just sulla menee? Mulla on pitkästä aikaa vapaa viikonloppu ja kieltämättä tällainen kolmen päivän vapaa tuntuu uskomattoman hyvältä ja rentouttavalta. Vapaalla parasta on se, että treenaamaan voi mennä mihin aikaa päivästä tahansa ja aamuisin saa nukkua vähän pidempään. Tosin mä oon niitä harvoja ihmisiä jotka eivät tykkää nukkumisesta :D. Vaikka nukunkin pitkiä yöunia, niin silti ajattelen niin, että nukkuminen on tylsää. Ehkä johtuu siitä, että mun mielestä koko ajan pitää tehdä jotain.

Kuten kuvista saattaa bongata, niin ostin itselleni uudet farkut! Menin yhtenä päivänä ennen töitä etsimään itselleni uusia farkkuja ja tarkoitukseni olikin ostaa huomattavasti löysemmät farkut, mutta myyjä sai minut koittamaan näitä housuja ja voi pojat miten mukavat nää on! Mun muistikuva pillifarkuista oli, että ne ovat ahdistavat ja epämukavat jalassa, mutta nämähän tuntuu aivan lökäreiltä. Pakko myöntää myös se, että painon putoamisen myötä tunnen oloni paljon itsevarmemmaksi tällaisissa housuissa, kun esim. viime syksynä olisin tuntenut. Tämän vuoksi mulla ei käynyt mielessäkään, että ostaisin pillifarkkuja enää koskaan, mutta näin kuitenkin kävi.

Haluan vielä korostaa sitä, että just sä saat tuntea itsesi itsevarmaksi ja hyväksi millaisissa vaatteissa tahansa! Pääasia, että olet itse tyytyväinen.

Mitä muuta arkeeni kuuluu? Töitä ja urheilua. Toisaalta vaikka vapaa-aikaa onkin nyt vähemmän, niin tämä tilanne on silti itseni kannalta ehdottomasti paras tällä hetkellä. Päivissä on tietty rytmi, olen energisempi ja jaksamista löytyy kaikkeen. Mulle ei vaan sovi ns. “oleminen”. Kotona joka päiväinen oleminen tekee musta ihmisen, joka ei jaksa tehdä mitään vaikka aikaa löytyisi loputtomiin. Fakta tottakai on se, että nytkään aika ei riitä kaikkeen, mutta yritän käyttää sen asioihin josta nautin.

Harmillisesti olen joutunut karsimaan aikaani blogin kirjoittamisesta, mutta eiköhän kesän tullessa saada taas kirittyä takaisin tahtiin. Toisaalta mulla ei ole edes ollut mitään ihmeellistä kirjoitettavaa, koska arki on päivästä toiseen hyvin samanlaista. Siksi olisikin kiva kuulla, että kiinnostaako teitä silti tällaiset postaukset? Pitääkö postauksissa aina olla jokin “punainen lanka”?

Urheiluun ja hyvinvointiin liittyen yritän keksiä jotain postaussarjoja. Lisäravinteet part. 2 ainakin on tulossa asap! Voisin myös kirjoitella yleisesti millaisia treenejä teen, kuinka usein ja millaisia tuloksia olen tämän vuoden aikana saanut aikaan!

Tsemppiä tulevaan viikkoon.

MUOTIA SUORAAN BERLIINISTÄ


*Kaupallisessa yhteistyössä DefShop

Muistan kuulleeni DefShopista ensimmäisen kerran joskus yläasteella, kun minulla oli vaihe, että pukeuduin Karl Kanin vaatteisiin. DefShopista löytyi silloin ehdottomasti laajin valikoima Kania ja muistankin muutaman kerran tilanneeni jo silloin ensimmäisiä kertoja sieltä. DefShop on varmaan myös ensimmäisiä nettikauppoja, joita olen käyttänyt, nyt kun alan tarkemmin asiaa pohtimaan. Siksi onkin super kiva päästä tekemään yhteistyötä yrityksen kanssa jonka kanssa minulla on pitkä historia! Tosin tyylini on vaihtunut huomattavasti vuosien varrella, ehkä ihan hyväkin niin!

Esittelen teille tässä postauksessa muutamia omia suosikkejani DefShopilta ja postauksen lopusta löydätte alennuskoodin, jolla voitte myös hankkia itsellenne jotain kivaa!

Ensimmäisessä kuvassa mulla näkyy päälläni tämä Championin huppari. Huppari on hieman oversize-mallinen, muttei kuitenkaan liian iso. Materiaalista pitää antaa plussaa. Rakastan paitoja joissa on hieman “karhea” ja kova vuori. Se ei ole läheskään yhtä hiostava, kuin perus fleecevuori, joka useammissa paidoissa on. Championin tuotteet ylipäätään ovat hintaansa nähden todella laadukkaita.

Vapaa-aikaan:

Rakastan vapaa-aikana pukeutua rennosti ja mukavasti. Silloin collegehousut ovat ehdoton valinta, kun ei ole mitään “tärkeää” menoa, jonne pitäisi pukeutua asiallisemmin. Nike on treenivaatteissa oma suosikkini, joten valitsin itselleni nämä Niken collegepöksyt. Yhdistin housujen kanssa tämän Niken välikausitakin. Takin väritys on ihan super kiva ja raikas. Veikkaankin, että tästä tulee helposti tämän kevään ja kesän käytetyin takkini. Kengiksi valikoituivat tottakai klassikot, eli Conversen One Starit. Siistit ja simppelit perus tennarit, jotka matchaavat asuun kuin asuun!

Treenivaatteet:

Kuten moni teistä saattaa tietää, olen täysin hurahtanut kuntoiluun ja se onkin yksi tämän vuoden tärkeimmistä teemoistani, johon haluan panostaa. Kuntosalilla tietysti vaatteiden mukavuus on tärkeintä, mutta itselleni myös todella tärkeää on se, että treenivaatteeni näyttävät hyvältä! DefShopista löytyykin kattava valikoima erilaisia treenivaatteita.

Tykkään treenata lähes 95% ajasta huppari tai collegepusero päälläni. Siksi onkin tärkeää, että pusero on mukava ja siisti. Valitsin tähän treeniasuun tämän DefShopin oman brändin hupparin. Huppari on tosi mukavan tuntuinen päällä ja printti sopii erityisesti kuntosalille oikein mainiosti!

Ps. Paitoja löytyy myös muihinkin urheilulajeihin, joten käy tsekkailemassa loput tästä.

Treenihousuina pysyivät tismalleen samat pöksyt kuin edellisessä asussa. Collegehousut ovat siitä kivoja, että niitä voi käyttää sekä vapaalla että treenatessakin!

Mikäli tiedän, että en aio juosta salilla, vedän jalkoihini sneakerit, koska ne ovat mukavat ja tottakai näyttävät hyvältä! Nämä kengät ovat malliltaan Puma Cell Venomet. Kyseiset tossut ovat todella mukavat jalassa ja vaikuttavat muutenkin oikein tukevilta. Veikkaan, että nämä tossut tulee hankittua vielä useammassa värissä itselle.

Urheiluun ja vapaa-aikaan:

Viimeistä asua viedään! Valitsin tähän asuun paidan joka sopii niin treeniin kuin vapaa-aikaankin. Kuten alussa jo hypetin, niin Championin colleget ovat valmistettu niin mukavasta kankaasta, että ne eivät juurikaan hiosta. Sama koskee myös tätä yksilöä. Tämä paita on myös lisäksi tosi helppo yhdistää lähes mihin asuun tahansa. Se menee mainiosti niin farkkujen kuin verkkarienkin kanssa.

Tässä kaikki asut! Mikä oli sun suosikkisi?

Kuten alussa ehdin mainita, niin mulla on antaa teille alekoodi DefShoppiin! Koodilla “eetu19” saatte 10% alennuksen 30.04.2019 saakka. Jos teillä tulee jotain kysyttävää niin yritän vastata teille mahdollisimman hyvin.

Tämä kuitenkin kiinnostaa monia, joten vastaan tähän jo nyt. Eli kauanko postituksessa kestää? Itse tein tilauksen perjantai-illalla, joten luonnollisestikaan posti ei liiku viikonloppuisin. Keskiviikkona paketti oli jo noudettavissa, joten toimitus tapahtui todella nopeasti!

Kuvat: Emilia Komulainen

MUUTOKSIA ELÄMÄSSÄ

OUTFIT:
Jacket: Monki
Sweatshirt: Gildan
Trousers: Polar
Shoes: Yeezy 700

Tuntuu, että siitä on ikuisuus kun olen viimeksi tehnyt asu- ja kuulumispostausta. Toisaalta elämässäni ei ole viimeisen parin kuukauden aikana tapahtunut mitään erikoista, joten ei ole ollut edes mitään mistä kirjoitella. Muita postauksiakaan ei ole hetkeen harmikseni tullut, koska päivät ovat menneet töissä ja olen odotellut eri yhteistyökumppaneiden vastauksia, jotta pääsisin toteuttamaan ideoitani!

Kuten muutama kuukausi sitten tässä postauksessa kerroin, aloitin uudet työt. Joulu- ja tammikuu menivät kierrellessä ympäri Suomea. Olen ennen aina ihaillut reissutyöläisiä ja miettinyt kuinka hienoa työtä se on. Kuitenkin kuukauden reissaamisen jälkeen oivalsin, että päivittäiset +10h työpäivät eivät ole minun juttuni, eikä päivittäinen reissaaminen ole niin ihailtavaa miltä se saattaa näyttää. Oli aika etsiä uusia haasteita ja niitä löytyi nopeammin kun osasin edes haaveilla.

Aloitin viime viikolla työt eräässä lifestyle- ja urheilukaupassa. Pakko jälleen kerran todeta, että asiakaspalvelutyö on sitä “mun juttua”, jota nautin ja osaan tehdä. Mikä parasta, työmatka lyheni muutamasta tunnista kymmeneen minuuttiin.

Tällä hetkellä kärsin lievästä flunssasta, joka ei tunnu helpottavan millään. Kurkku on ollut nyt useamman päivän kipeä eikä yskäkään tunnu vähenevän lainkaan. Jos teiltä löytyy jotain hyviä flunssan nujerruskeinoja, otan ne mielelläni vastaan!

Inkiväärishotit, vitamiinit ja muut konstit on testattu 😀

-Eetu J

MITÄ KAIKKEA MUUTOSSA VOI MENNÄ PIELEEN?

Kuten osa teistä on saattanut lukea niin muutettiin Emilian kanssa uuteen kotiin! Oon kuitenkin maailman kovimpia ihmisiä sähläämään ja mokailemaan asioita huonon keskittymiseni vuoksi, joten tässä postauksessa jaan teille kaiken, joka on mennyt päin mäntyä muuttaessa.

Kaikki alkoi Ikeasta. Päätettiin, että hankitaan asuntoomme uusi vaatekaappi, koska säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa. Päästiin Ikeaan, keräiltiin normaalisti tuotteita, kunnes päästiin hyllyväliin, jossa vaatekaappi oli. Se painoi kun synti ja oli ensimmäinen operaatio saada se nostettua kärryihin. Taikavoimat ilmestyivät kuin tyhjästä ja sain jollain konsteilla kaksi isoa pahvilaatikkoa kärryihin mukaan. Aloin katsella laatikoita ja pohdin, että mahtaako nää muka mahtua meidän autoon. Oltiin siis liikkellä sellaisella henkilöauton ja pakettiauton sekoituksella.

Ostokset oli maksettu ja oli aika siirtyä autolle. Parkkeeraan auton lastauspisteelle ja katson laatikoita. Tajuan sillä sekunnilla, että eihän nuo mahdu millään ilveellä tuohon, tää paketti on ainakin metrin pidempi kuin auto. Ajateltiin kuitenkin yrittää ja jälleen supervoimien avulla nostin nämä painavat laatikot autoon. Ei toivoakaan: paketit tulee ainakin puoli metriä liian pitkälle. Tässä vaiheessa pitää tietää, että mä olen ihminen, jolla menee tällaisissa tilanteissa peukalo keskelle kämmentä, eikä mulla ole mitään ideaa mitä pitäisi tehdä. Mutta päätin kuitenkin yrittää, koska ostokset oli jo tehty, joten ei niitä nyt Ikean pihaankaan voi jättää. Löysin auton takaluukusta kuormaliinan, jolla olen pienenä nähnyt jotain sidottavan kiinni. Pujottelen aikani liinaa, kunnes se tuntuu kireältä eikä ovi heilu. Päätän, että nyt on aika lähteä uhmaamaan pikateitä ja kohti Helsinkiä.

Matka menee täydellisesti ja päästään ehjinä takaisin kotiin. Kerään jälleen matkalla supervoimia, jolla kannan vaatekaapin palaset asuntoomme.

Ikea kalusteiden kokoaminen on parasta hommaa!

On seuraavan operaation aika, eli kaappi pitää saada kasaan. En todellakaan ole mikään remonttireiska, joten laskin jo etukäteen montako hermoromahdusta tulen tänä aikana saamaan. Kokosin nimittäin noin kaksi kuukautta sitten pienen lipaston, jossa tuli kymmeniä mutkia matkaan ja parhaimillaan pohdin yhden ruuvin kiinnitystä tunnin.

Vaatekaapin alku näytti hyvältä ja homma rullasi jopa liiankin hyvin. Runko oli kasassa ja oli aika alkaa naulaamaan takaseinää kiinni, kunnes tajuan, että ei helkkari – tää keskimmäinen pilari on väärinpäin! Voitteko kuvitella, olin kasannut keskimmäisen pilarin niin, että sen takaseinämä osoitti eteenpäin. Onneksi huomasin ongelman tässä vaiheessa ja sain sen käännettyä. Naulasin itsevarmana takaseinän kiinni ja käänsin kaapin pystyyn. Muutaman voimasanan saattelemana huomaan, että keskimmäinen pilari on vieläkin väärinpäin, mutta tällä kertaa vasemman puolen olisi pitänyt olla oikealla. Peli oli menetetty, mitään ei ollut enää tehtävissä. Pyysin veljeni apuun ja keksimme onneksi, että voin porata reiät väärältä puolelta sisään. Tällä hetkellä kaappi ei välttämättä ole kaikkein kaunein sisäpuolelta, mutta ainakin se ajaa asiansa. Jatkossa joku muu saa kasata meidän huonekalut, ainakin toivottavasti.

Ei tässä vielä kaikki, eihän näin vähällä voi selvitä. Lähdin tuona samaisena iltana viemään autoa takaisin parkkihalliin, josta olin sen veljeltäni ottanut lainaan. Pääsen pimeään parkkihalliin, ajan auton parkkiin ja nousen pois kyydistä. Katson yksikseni, että tuo yksi auto ajaa todella oudosti, että mitähän se on täällä tekemässä. Päätän kuitenkin lähteä kävelemään kotiin päin. Pääsen parkkihallin noin puoleen väliin, kunnes tämä auto ajaa viereeni ja vähän hämärän näköinen heppu nousee autosta ja laittaa kätensä takin sisälle. Pulssi hakkaa miljoonaa ja olen jo täysin varma, että kyseinen mies tuli ryöstämään minut ja olin valmis antamaan koko omaisuuteni hänelle.

Mies avaa suunsa ja kysyy kuka olen. Vastaan hänelle reippaasti nimeni ja odotan mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän vetää käden ulos takin sisältä ja lyö eteeni virkamerkin ja kertoo olevansa poliisista. Sydän laskeutuu kurkusta takaisin paikalleen ja tiedän olevani turvassa. Hän tuli vain huomauttamaan minua siitä, kuinka olin parkkeerannut auton huonosti ja siitä, että auto piti katsastaa vaikka siinä kyllä olikin ajoaikaa vielä kuukauden. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lähdin kävelemään kotiin ja mietin mielessäni, että äskeinen tilanne oli aivan kuin jostain leffasta.

Muutto on vielä hieman kesken, joten mitä vaan voi vielä tapahtua! Loppujen lopuksi olen kuitenkin maailman onnellisin meidän uudesta kodista, jossa mahtuu tekemään hyvin ruokaa ja olemaan muutenkin paremmin kuin vanhassamme.

Onko teillä sattunut muutossa mitään kommelluksia?

 

MUN TÄN HETKEN LEMPIASU!



OUTFIT:
Cap: Samsoe&Samsoe
Hoodie: Gosha Rubchinskiy
Pants: Dickies // Junkyard *
Shoes: Converse // Junkyard *

Saanko esitellä mun tän hetken lempiasun! Kuten tuossa keväällä kirjoittelinkin, niin mua itseäni ärsytti, kun pukeuduin talvella niin paljon tummiin väreihin vaikka rakastan pukeutua värikkäästi. Nyt kesä on vihdoin tullut ja olen yrittänyt kasvattaa vaatekaappiani taas väreillä. Erityisesti tässä asussa rakastan tätä hupparia! Muistan alkukeväästä nähneeni Instagramissa ilmoituksen tämän julkaisusta ja harmittelin silloin sitä, että minun piti säästää itselleni matkakassaa enkä voinut sitä sillä hetkellä hankkia. New Yorkissa ollessani kuitenkin eksyin erääseen tavarataloon enkä voinut jättää tätä tilaisuutta käyttämättä! Tässä hupparissa on täydelliset jättikokoiset hihat ja huppu. Tykkään myös sika paljon näistä housuista, koska ne ovat samalla tosi siistit, mutta tekevät asuun myös rennon lookin!

Mitä te olette mieltä tästä asusta?

-Eetu J