ELÄMÄNI UJONA INTROVERTTINÄ

Taas on aika purkaa ajatuksiani tänne. Koen tänne avautumisen itseni kohdalla tietynlaisena terapiana, jolla pääsen purkamaan ajatuksiani ulos, josta mun saattaa olla vaikea puhua suullisesti. Tällä kertaa aiheena on introverttiys ja ujous. Nämä kaksi “pirua” seuraavat minua kaikkiaille lähes jokaiseen tilanteeseen. Koen myös introverttiyden tietynlaisena voimavarana jonka omistan, mutta se yhdistettynä ujoon luonteeseen tekee elämästä välillä todella vaikeaa.
Mikä ihmeen introvertti?

Kaikille introvertti ja ekstrovertti eivät varmastikkaan ole tuttuja käsitteitä, joten tässä lyhyesti mikä on introvertti.

Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti orientautuu omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie energiaa häneltä kuin ylläpitää sitä.

Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut. Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia.

Lähde: Wikipedia

Miten introverttiys näkyy minun arjessani?

Kuten jotkut saattavat tietää, olen luonteeltani tosi ujo ja minun on välillä vaikea saada sanoja suustani uusien ihmisten kanssa. Jotkut ihmiset tosin ovat poikkeuksia ja heidän kanssaan kemiat lyövät heti yhteen. Monet ovat ihmetelleet, että miten mä muka voin olla ujo, kun teen Youtubeen videoita ja pystyn niissä helposti pälättämään 20 minuuttia yksin kameralle.

Tässä mä koen, että introverttiys iskee kuvioihin. Kun ympärilläni on uusia ihmisiä, joudun tarkkailemaan heitä tosi pitkään. Koen, että mulla on sisälläni tietynlainen paine mitä voin ja saan sanoa ilman, että kuulostan tyhmältä. Todellisuudessa ketään tuskin ajattelisi mun juttuja tyhminä, mutta sisäinen ääni käskee olemaan hiljaa, vaikka kuinka haluaisin päästää sanoja suustani. Tämä samainen tunne minulla on ollut jo ala-asteelta lähtien, kun luokan edessä piti pitää esitelmiä. En vieläkään tiedä kamalampaa asiaa kuin yleisölle puhuminen.

Verkostoituminen on kohdallani myös vaikeaa, koska edellämainituista syistä en osaa mennä puhumaan vieraille ihmisille. Myös välillä jos joku tulee puhumaan minulle tulee tilanteesta todella kiusallista, koska en keksi sanottavaa vaikka kuinka haluaisin. Tämä myös on suuri syy siihen miksi en Helsingistä löytänyt ystäviä ensimmäiseen kahteen vuoteen.

Kuten muutkin introvetit niin myös minä pohdiskelen todella paljon asioita. Saatan välillä miettiä useita tunteja sitä, kuinka suuri vaikutus pienillä teoilla on omaan elämään. Kuten esimerkisi, mitä jos olisin mennyt opiskelemaan muualle. Millaista mun elämä olisi? Ja mä siis olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni, siitä ei ole kyse, vaan jostain syystä mä pohdin tän tyylisiä asioita usein ja pitkään.

Mistä apua ujouteen?
Tuskin mistään. Ujous ja introverttiys ovat luonteenpiirteitä, joita ei saa pois. Molempia voi varmasti treenata ja kehittää, mutta jollain tavoin ne ovat mukanasi aina. Olen viimeisen vuoden aikana pistänyt itseäni väkisin tilanteisiin joissa joudun olemaan tekemisissä uusien ihmisten kanssa ja tutustumaan heihin. Helppoa se ei aina ole, mutta onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunne ovat parhaita asioita maailmassa.

Mun mielestä on myös hienoa, että me ihmiset ollaan erilaisia ja jokainen saa olla niin puhelias tai hiljainen kuin itse haluaa. Ollaan kaikki tärkeitä omina itsenämme.

Ootko sä intro- vai ekstrovertti?

Jos et tiedä niin voit testata sen tästä!

-Eetu J

4 thoughts on “ELÄMÄNI UJONA INTROVERTTINÄ

  1. Musta on tosi ihailtavaa, kun ihmiset osaa olla omana itsenänsä uusissa tilanteissa. Onha se toki vaikeaa alussa, mutta iteltä saan ujouden pois, kun vaan oon sellases paikas missä on mulle tärkeit juttui esim muoti. Tai huomaan, että ihmisellä/ihmisillä on samoja kiinnostuksien kohteita. Sanoisin, että oon enemmän introvertti, mutta mä tykkään ja haluun tutustuu uusiin ihmisiin kuitenkin. C:

    -Annika

    1. Jep! Samat kiinnostuksen kohteet auttaa huomattavasti, kun on joku tietty juttu mistä tietää, että toinenkin tykkää. Tykkään myös itse tutustua ihmisiin vaikka siinä välillä vähän pitempään saattaakin kestää 😀

  2. Samaistun.

    Omalla alallani (=vaatetus ja muoti) verkostoituminen on työllistymisen kannalta ihan tosi tärkeää, mutta se on omaa seuraa vaalivana, hiljaisuudesta pitävänä, jokseenkin ihmisiä ja sosiaalisia tilanteita pelkäävänä tuppisuuna aika vaikeaa 😀 Myös ystävien saamisen suhteen olen aika samanlaisessa tilanteessa. Muutin neljä vuotta sitte pääkaupunkiseudulle aika kaukaa enkä ole onnistunut luomaan kovinkaan montaa merkityksellistä suhdetta.

    1. Niimpä! Itsekkin valokuvaus-alan yrittäjänä kontakteja pitäisi haalia joka nurkasta, mutta ujona ihmisenä se ei ole niin helppoa vaikka kuinka toivoisin. Tiedän tunteen, uskon kuitenkin, että tosi ystävät tulevat kohdalle silloin, kun niitä vähiten osaa odottaa 🙂 Tsemppiä!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *