Mikä musta tulee isona?

Mikä musta tulee isona? Kysymys jota kysyn lähes joka viikko itseltäni. Etenkin näin kesäisin, kun yhteishakujen tulokset tulevat julki alan miettiä tulevaisuuttani yhä enemmän. Valmistuin 2014 merkonomiksi, enkä ole sen jälkeen opiskellut kunnolla. Tajusin muutama päivä sitten, että siitä oikeasti on viisi vuotta. Mihin nämä vuodet menivät?

Sitä ei tietenkään voi kieltää etteikö näihin vuosiin mahtuisi vaikka mitä. Lukuisia erilaisia työpaikkoja ja kokemuksia, mutta edelleen olen hukassa sen asian kanssa, että mitä haluan tehdä työkseni.

Kaupanala on alkanut tympimään jo useampi vuosi sitten, mutta kylmä fakta on, että tällä koulutuksella ei muuta ole saatavilla. Toki olen kiitollinen siitä, että minulla on nykyinen työni, josta saan kiitettävästi palkkaa, mutta se ei ole sitä mitä minä haluan tehdä koko elämäni. En mä halua enää 30-vuotiaana työskennellä myymälässä ja toimia myyjänä. Ongelma vaan on se, etten tiedä mitä haluaisin opiskella. Kaupanala itsessään ei kiinnosta minua hirveämmin. Olen muutenkin sellainen ihminen, että kyllästyn työpaikoilla siihen, kun jokainen päivä toistaa käytännössä itseään. Pohdinkin kerran, että mulle sopisi mainiosti jokin projektiluontoinen työ. Mahdollisesti jokin pr- tai mainostoimisto ehkäpä?

Olen myös haaveillut jo useamman vuoden radiossa työskentelystä, mutta en ole vienyt tätä ideaa juuri yhtään eteenpäin, koska en tiedä miten ja mitä tekisin sen hyväksi. Suomessa kuitenkin on vain muutama radiokanava, joten niihin ohjelman saaminen ei ole ihan helppo nakki.

Tuntuu ihan älyttömältä ajatukselta, että mun ikäiset tyypit valmistuvat pian lääkäreiksi ja mä olen edelleen tässä samassa pisteessä, kun viisi vuotta sitten. Tietty vähän järkevämpänä ja vanhempana, mutta ymmärrätte varmaan pointin. Enkä tarkoita, että pitäisin lääkäriä jotenkin myyjää “parempana”, mutta tää on vaan paine joka on mun pään sisällä. Ei kukaan odota multa mitään ihmeellistä, mutta se tässä kamalinta onkin, kun ei riitä itselleen. Mä haluan jotain, mutta en tiedä mitä.

En varmasti ole ainoa joka painii näiden ajatusten kanssa. Oon vaan sen verran huono puhumaan näistä asioista ääneen, että tein tästä tällaisen päiväkirjamaisen postauksen johon oksensin mun ajatukset ulos.

Mä vaan toivon, että ensi keväänä kun yhteishaku alkaa, niin voisin ylpeänä alkaa pänttäämään pääsykokeisiin johonkin mua kiinnostavaan alaan. Mikä se sitten on, mä en tiedä vielä itsekään. Toivotaan, että aika näyttäisi.

Jos joku muu on paininut tällaisten ajatusten kanssa tai mahdollisesti selättänyt ne, niin olisi kiva vaihtaa ajatuksia tähän aiheeseen liittyen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *