MITÄ KAIKKEA MUUTOSSA VOI MENNÄ PIELEEN?

Kuten osa teistä on saattanut lukea niin muutettiin Emilian kanssa uuteen kotiin! Oon kuitenkin maailman kovimpia ihmisiä sähläämään ja mokailemaan asioita huonon keskittymiseni vuoksi, joten tässä postauksessa jaan teille kaiken, joka on mennyt päin mäntyä muuttaessa.

Kaikki alkoi Ikeasta. Päätettiin, että hankitaan asuntoomme uusi vaatekaappi, koska säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa. Päästiin Ikeaan, keräiltiin normaalisti tuotteita, kunnes päästiin hyllyväliin, jossa vaatekaappi oli. Se painoi kun synti ja oli ensimmäinen operaatio saada se nostettua kärryihin. Taikavoimat ilmestyivät kuin tyhjästä ja sain jollain konsteilla kaksi isoa pahvilaatikkoa kärryihin mukaan. Aloin katsella laatikoita ja pohdin, että mahtaako nää muka mahtua meidän autoon. Oltiin siis liikkellä sellaisella henkilöauton ja pakettiauton sekoituksella.

Ostokset oli maksettu ja oli aika siirtyä autolle. Parkkeeraan auton lastauspisteelle ja katson laatikoita. Tajuan sillä sekunnilla, että eihän nuo mahdu millään ilveellä tuohon, tää paketti on ainakin metrin pidempi kuin auto. Ajateltiin kuitenkin yrittää ja jälleen supervoimien avulla nostin nämä painavat laatikot autoon. Ei toivoakaan: paketit tulee ainakin puoli metriä liian pitkälle. Tässä vaiheessa pitää tietää, että mä olen ihminen, jolla menee tällaisissa tilanteissa peukalo keskelle kämmentä, eikä mulla ole mitään ideaa mitä pitäisi tehdä. Mutta päätin kuitenkin yrittää, koska ostokset oli jo tehty, joten ei niitä nyt Ikean pihaankaan voi jättää. Löysin auton takaluukusta kuormaliinan, jolla olen pienenä nähnyt jotain sidottavan kiinni. Pujottelen aikani liinaa, kunnes se tuntuu kireältä eikä ovi heilu. Päätän, että nyt on aika lähteä uhmaamaan pikateitä ja kohti Helsinkiä.

Matka menee täydellisesti ja päästään ehjinä takaisin kotiin. Kerään jälleen matkalla supervoimia, jolla kannan vaatekaapin palaset asuntoomme.

Ikea kalusteiden kokoaminen on parasta hommaa!

On seuraavan operaation aika, eli kaappi pitää saada kasaan. En todellakaan ole mikään remonttireiska, joten laskin jo etukäteen montako hermoromahdusta tulen tänä aikana saamaan. Kokosin nimittäin noin kaksi kuukautta sitten pienen lipaston, jossa tuli kymmeniä mutkia matkaan ja parhaimillaan pohdin yhden ruuvin kiinnitystä tunnin.

Vaatekaapin alku näytti hyvältä ja homma rullasi jopa liiankin hyvin. Runko oli kasassa ja oli aika alkaa naulaamaan takaseinää kiinni, kunnes tajuan, että ei helkkari – tää keskimmäinen pilari on väärinpäin! Voitteko kuvitella, olin kasannut keskimmäisen pilarin niin, että sen takaseinämä osoitti eteenpäin. Onneksi huomasin ongelman tässä vaiheessa ja sain sen käännettyä. Naulasin itsevarmana takaseinän kiinni ja käänsin kaapin pystyyn. Muutaman voimasanan saattelemana huomaan, että keskimmäinen pilari on vieläkin väärinpäin, mutta tällä kertaa vasemman puolen olisi pitänyt olla oikealla. Peli oli menetetty, mitään ei ollut enää tehtävissä. Pyysin veljeni apuun ja keksimme onneksi, että voin porata reiät väärältä puolelta sisään. Tällä hetkellä kaappi ei välttämättä ole kaikkein kaunein sisäpuolelta, mutta ainakin se ajaa asiansa. Jatkossa joku muu saa kasata meidän huonekalut, ainakin toivottavasti.

Ei tässä vielä kaikki, eihän näin vähällä voi selvitä. Lähdin tuona samaisena iltana viemään autoa takaisin parkkihalliin, josta olin sen veljeltäni ottanut lainaan. Pääsen pimeään parkkihalliin, ajan auton parkkiin ja nousen pois kyydistä. Katson yksikseni, että tuo yksi auto ajaa todella oudosti, että mitähän se on täällä tekemässä. Päätän kuitenkin lähteä kävelemään kotiin päin. Pääsen parkkihallin noin puoleen väliin, kunnes tämä auto ajaa viereeni ja vähän hämärän näköinen heppu nousee autosta ja laittaa kätensä takin sisälle. Pulssi hakkaa miljoonaa ja olen jo täysin varma, että kyseinen mies tuli ryöstämään minut ja olin valmis antamaan koko omaisuuteni hänelle.

Mies avaa suunsa ja kysyy kuka olen. Vastaan hänelle reippaasti nimeni ja odotan mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän vetää käden ulos takin sisältä ja lyö eteeni virkamerkin ja kertoo olevansa poliisista. Sydän laskeutuu kurkusta takaisin paikalleen ja tiedän olevani turvassa. Hän tuli vain huomauttamaan minua siitä, kuinka olin parkkeerannut auton huonosti ja siitä, että auto piti katsastaa vaikka siinä kyllä olikin ajoaikaa vielä kuukauden. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lähdin kävelemään kotiin ja mietin mielessäni, että äskeinen tilanne oli aivan kuin jostain leffasta.

Muutto on vielä hieman kesken, joten mitä vaan voi vielä tapahtua! Loppujen lopuksi olen kuitenkin maailman onnellisin meidän uudesta kodista, jossa mahtuu tekemään hyvin ruokaa ja olemaan muutenkin paremmin kuin vanhassamme.

Onko teillä sattunut muutossa mitään kommelluksia?

 

2 thoughts on “MITÄ KAIKKEA MUUTOSSA VOI MENNÄ PIELEEN?

  1. :—–DD Apua. Mä en oo yhtään sählääjä, enkä kestä jos muut sählää vieressä omasta mielestä “simppeleitä” juttuja.. Haha pakko myöntää, että alko vähän jo pulssi nousemaan tätä tekstiä lukiessa 😀 MUTTA ihan sama vaikka kaikki hommat menis vihkoon, niin nauru ja positiivinen asenne on tärkeintä. Mun mielestä kaikista raskainta on se, että jollakin menee kuppi nurin pienimmästäkin vastoinkäymisestä.. Sillon kenelläkään ei oo enää kivaa. Paras vaan kirota ja nauraa, että perkele nyt on kaappi kasattu ihan väärin, mutta ei se elämää kaada! 😀

    1. Hahah 😀 Joo, ei tässä onneks maailma kaatunut ja kaappi näyttää ulospäin täysin normaalilta. Ehkä ens kerralla luen ohjeet vielä 10 kertaa paremmin tai pyydän jonkun kasaamaan. En kans ite jaksa stressata tällasista pienistä ongelmista, toi vaan viihdettä tähänkin operaatioon. MUTTA kokosin tänään sohvan ihan itse ja vieläpä ekalla kerralla oikein! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *