HYPEBEAST-KULTTUURIN PIMEÄ PUOLI

Moikka!

Tästä tulee varmaan yks mun asiapitoisimpia ja syvällisimpiä postauksia. Tää on kuitenkin asia, joka on mietittänyt mua jo pitkään ja olen pitkään pohtinut tämän tekstin kirjoittamista, joten päätin nyt tarttua tuumasta toimeen. Haluan heti alkuun sanoa, etten yritä tällä tekstillä tehdä itsestäni mitään pyhimystä tai nostaa itseäni mitenkään jalustalle, vaan saada ihmiset ajattelemaan asioita. Mulla on yksi pyyntö sulle, keskity tähän tekstiin ja mikäli tämä herätti sinussa jotain ajatuksia, jaa se eteenpäin. Mun toive on, että saisin tavoitettua tällä paljon nuoria sekä heidän vanhempiaan. Mutta mennään asiaan ja lopetetaan selittely.

Mikä mättää?

Hypebeast-kulttuuri on ollut viime vuosina yhä isommassa kasvussa ja se myös näkyy selvästi kaduilla. Itse kulttuurissa ei ole mitään vikaa ja siitä on myös paljon hyötyä, koska se mm. yhdistää ihmisiä. Mutta on asioita, jotka häiritsevät minua suunnattoman paljon.

Pahoittelen heti alkuun, jos teksistä tulee epäselvä, mutta tätä asiaa on vaikea pukea sanoiksi, mutta yritetään. Mennään ensin ajassa hieman taaksepäin, niin pohjustan vähän tekstiäni. Kävin ylä-asteen pienessä kaupungissa, jossa tottakai oli tärkeää se, miten pukeutui. Porukkaan ei päässyt kuka vain. Wesc ja Karl Kani olivat kovia merkkejä keskuudessamme ja tottakai niitä oli kaikkien saatava. Olen itse kasvanut yksinhuoltaja äitini kanssa, joten rahaa ei luonnollisesti ole ollut maltaita. Äitini suurin pelko oli kuitenkin se, että jos minua aletaan kiusaamaan siksi, että minulla ei ole merkkivaatteita. Saattaa kuulostaa pinnalliselta, mutta tuskin kukaan haluaa sitä omalle lapselleen. Äitini oli usein päiviä syömättä vain siksi, että sai ostettua minulle uuden puseron tai jonkin muun vaatteen. En tieteenkään itse tästä asiasta silloin tiennyt, eikä 14-vuotiaana muutenkaan minulla ollut mitään käsitystä rahasta. Näin jälkeenpäin ajateltuna olen kiitollinen äidilleni, mutta samalla myös surullinen hänen uhrauksilleen.

Tämä on yksi asioista, joka nykypäivänäkin minua huolestuttaa. Merkkivaatteet ja muoti ovat menneet kokoajan kalliimmiksi ja jokaisella 15-vuotiaalla pitäisikin olla Guccia päällään, ainakin heidän mielestään. Monikaan tuon ikäinen tulee tuskin ajatelluksi mitä nämä vaatteet maksavat ja mikä heidän perheensä taloudellinen tilanne oikeasti on. Eikä tuon ikäisen muutenkaan kuuluisi päättää mitä vaatteita hänelle hankitaan. Kukaan 15-vuotias ei tarvitse itselleen Guccin kenkiä sen enempää kuin minäkään, vaikka omat rahani tienaankin.

Välillä tämä johtaa siihen, kun vaikkapa Matti haluaa Guccin kengät siksi, koska Villelläkin on, niin Matin äiti hankkii etelän reissulta Matille Guccin feikkikengät. Tämä taas hyvin usein nykyään johtaa siihen, että Mattia aletaan kiusaamaan tämän takia. Itsekkään en piraattituotteita kannata, mutta kuten mainitsinkin, olen sitä mieltä, että on täysin se ja sama mitä tuon ikäinen pitää päällään, koska hän ei itse vaatteitaan maksa. Miettikää onko Matin kiva laittaa seuraavana aamuna kenkiään jalkaan, kun koulussa on mollattu hänen uusia kenkiään, joista hän itse tykkäsi. Eikö se kuitenkin ole tärkeintä?

Nuoret tekevät nykyään toinen toisilleen yhä enemmän itsetuntopaineita vaatimalla toisiltaan enemmän ja enemmän.

Kirpputorit on noloja

Tähän lauseeseen törmäsin nuorena usein, enkä silloin kirpputorilta mitään vaatteita ikinä ostanutkaan. Näin asia kuitenkaan ei ole. Nykyään ostan lähes 50% vaatteistani käytettynä, koska ensinnäkin se on eettisempää ja miksi ihmeessä maksaisin paidasta useita satoja euroja, kun se ei välttämättä ensi vuonna enää olekkaan siisti juttu. Kirpputoreilta ja erilaisista Facebook ryhmistä löytää nykypäivänä tosi laadukasta ja hyvää tavaraa, joten käytettyjen vaatteiden käyttäminen ei missään nimessä ole noloa! Olen ajatellutkin, että tekisin videon, jossa yritän etsiä kirpputoreilta mahdollisimman halvan ja siistin outfitin itselleni todistaakseni tämän väitteen vääräksi. Raha ei tee kenestäkään tyylikästä.

Et sä voi pukeutua noin!

Mainitsinkin ylempänä siitä, että nuoret luovat toisilleen yhä enemmän ulkonäköpaineita. Tämä pätee myös siinä, kun joku haluaakin olla erilainen, hän jää helposti ulos porukasta. Nuoret ottavat valtavasti mallia esikuviensa pukeutumisesta ja välillä näyttääkin siltä, että koulujen pihoissa on vain joukko toistensa kopioita. Haluaisinkin kannustaa jokaista pukeutumaan siten, mikä just susta tuntuu parhaalle ja just niin, mikä sun mielestä on siistiä. Kaikkien ei tarvitse tykätä samoista asioista, mutta kaikkien pitäis antaa jokaiselle vapaus tykätä just siitä sen jutusta. Vasta myöhemmällä iällä olen oppinut arvostamaan niitä ihmisiä jotka uskalsivat koulussa olla oma itsensä, kun itse puin päälleni sitä, mikä miellytti muita.

Lyhyesti: Ihmisten pitäisi ymmärtää se tosiasia, että kaikilla ei tarvitse olla kaikkea ja ilmankin pärjää mainiosti. Kateellisuus on turhaa, mutta olen itse iän myötä opinnut ajattelemaan niin, että jos näen jollakin jotain mistä itse haaveilen, niin hän on varmasti tehnyt töitä sen eteen eikä se hänellekään ole tullut ilmaiseksi. Pukeudu siten, että se tekee sut onnelliseksi. Sun ei tarvitse miellyttää pukeutumisellas ketään muuta, kuin itseäsi. Ollaan täällä vaan itseämme varten.

Jos sulla heräsi jotain ajatuksia, kommentoi tohon alas tai tuu juttelee mulle vaikka Snapchatissa @kallionjeesus. Ja jos yhtään olit samaa mieltä, niin laita tää teksti jakoon.

-Eetu J