KULUTTAJAN JA VAIKUTTAJAN “VASTUU”


Taas mennään! Törmäsin tähän videoon muutama päivä sitten ja se herätti paljon ajatuksia minussa ja tottakai haluan jakaa ajatukseni teille. Videolla henkilö kritisoi nykyajan vaikuttajia ja olen hyvin paljon samaa mieltä hänen kanssaan. Erityisesti miksi kukakin vaikuttaa ja mihin?

Vaikka itsekin koen itseni vaikuttajaksi mulle on tärkeä saada vaikuttaa oikeasti tärkeisiinkin asioihin. Vaikka minäkin esittelen välillä blogissa, Instagramissa ja muualla uusia vaatteita, se ei ole pelkästään sitä mitä haluan olla. Mä en halua olla pelkkä mainoskanava, joka käskee ihmisiä kuluttamaan. Mä en halua, että 85% mun postauksista on/olisi kaupallisia. Tuolla tavoin mä en koe vaikuttavani mihinkään paitsi maapallon nopeampaan tuhoutumiseen ja leimaamalla itseni liikkuvaksi mainokseksi.

Haluan mainita, että mä en pidä sua huonompana ihmisenä jos teet näin. Se ei ole minua, enkä koe sitä oikeana tapana. Mun ajatusmaailmassa on vaan paljon tärkeämpiäkin asioita missä vaikuttaa.
Miten mä haluan vaikuttaa?

Moni teistä varmaan miettii tätä nyt, koska tituleeraan itseäni kuitenkin pitkälti muotibloggaajaksi, vaikka tämä on hyvin pitkälti lifestylen puolelle kääntynytkin ihan tarkoituksella. Tänä vuonna kyllästyin totaalisesti kuluttamiseen ja uusien asioiden (etenkin vaatteiden) ostamiseen ja päätin alkaa puhua tärkeistä ja minua puhuttavista asioista. Mä haluan kertoa mielipiteitä, ajatuksia ja puhua mun tunteista. Näihin asioihin mä haluan vaikuttaa. Haluan kirjoittaa asioista joista nuori Eetu olisi voinut oppia eikä välttämättä olisi tehnyt tiettyjä ratkaisuja ja päätöksiä elämässään. Mä haluan myös puhua vintage- ja kirpparivaatteista ja kantaa sillä pienen korren kekoon kierrättämisessä.

Mä koen, että mulla on vastuu ja oikeus puhua näistä asioista ja voin näillä varmasti pienissä määrin vaikuttaa ja ainakin saada ihmisiä ajattelemaan. Ilman puhetta ei tapahdu muutosta.

Mun mielestä jokaisen vaikuttajan pitäisi ajatella näitä asioita ja miettiä millaisten arvojen taakse haluaa itsensä lukita. On turha paasata Black Fridayn pahuudesta, jos seuraavalla viikolla esittelet taas isoa kasaa uusia vaatteita.
Mitä kuluttajan tulisi miettiä?

Jotta tämä nyt ei kuulosta hyökkäykseltä ketään kohtaan, on mulla asiaa kuluttajillekkin. Loppujen lopuksi jos bloggaaja tai vaikuttaja haluaa esitellä kymmeniä uusia vaatteita viikossa ja kannustaa sinua ostamaan ne, niin sä olet viime kädessä siitä vastuussa. Sä teet päätöksen, ei kukaan muu, vaikka sua kuinka kannustettaisiinkin siihen. Mieti muutama minuutti tai lepää vaikka yön yli ja kysy aamulla itseltäsi, että tarvitsetko sä sitä oikeasti?

Luen myös usein netistä kuinka ihmiset haaveleivat, että miks mun elämä ei ole tollasta. Miks toi saa kokoajan kaikkea? Miks mulla ei ole tota vaatetta?

Jos tunnistit itsesi tuosta, mulla on sulle yksi neuvo: älä seuraa tällaisia käyttäjiä! On ihan turhaa kuluttaa omaa aikaansa haaveilemalla toisten elämästä etenkin, kun tiedät siitä vain pinnan. Jos toinen tekee sut enemmän “surulliseksi” kuin iloiseksi sisällöllään, kannattaako sun oikeasti katsoa hänen kuviaan ja seurata hänen elämäänsä? Onko se oikeasti sen arvoista?

Toivon, että tämä postaus herättää sinussa jotain ajatuksia ja mietteitä. Muistakaa, että me kaikki voidaan pienillä teoilla tehdä muutoksia. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, niiden ei ole pakko liittyä edes tähän maapalloon, vaan ne voivat liittyä just sun omaan henkiseen hyvinvointiin.

-Eetu J

MITÄ KAIKKEA MUUTOSSA VOI MENNÄ PIELEEN?

Kuten osa teistä on saattanut lukea niin muutettiin Emilian kanssa uuteen kotiin! Oon kuitenkin maailman kovimpia ihmisiä sähläämään ja mokailemaan asioita huonon keskittymiseni vuoksi, joten tässä postauksessa jaan teille kaiken, joka on mennyt päin mäntyä muuttaessa.

Kaikki alkoi Ikeasta. Päätettiin, että hankitaan asuntoomme uusi vaatekaappi, koska säilytystilaa ei voi koskaan olla liikaa. Päästiin Ikeaan, keräiltiin normaalisti tuotteita, kunnes päästiin hyllyväliin, jossa vaatekaappi oli. Se painoi kun synti ja oli ensimmäinen operaatio saada se nostettua kärryihin. Taikavoimat ilmestyivät kuin tyhjästä ja sain jollain konsteilla kaksi isoa pahvilaatikkoa kärryihin mukaan. Aloin katsella laatikoita ja pohdin, että mahtaako nää muka mahtua meidän autoon. Oltiin siis liikkellä sellaisella henkilöauton ja pakettiauton sekoituksella.

Ostokset oli maksettu ja oli aika siirtyä autolle. Parkkeeraan auton lastauspisteelle ja katson laatikoita. Tajuan sillä sekunnilla, että eihän nuo mahdu millään ilveellä tuohon, tää paketti on ainakin metrin pidempi kuin auto. Ajateltiin kuitenkin yrittää ja jälleen supervoimien avulla nostin nämä painavat laatikot autoon. Ei toivoakaan: paketit tulee ainakin puoli metriä liian pitkälle. Tässä vaiheessa pitää tietää, että mä olen ihminen, jolla menee tällaisissa tilanteissa peukalo keskelle kämmentä, eikä mulla ole mitään ideaa mitä pitäisi tehdä. Mutta päätin kuitenkin yrittää, koska ostokset oli jo tehty, joten ei niitä nyt Ikean pihaankaan voi jättää. Löysin auton takaluukusta kuormaliinan, jolla olen pienenä nähnyt jotain sidottavan kiinni. Pujottelen aikani liinaa, kunnes se tuntuu kireältä eikä ovi heilu. Päätän, että nyt on aika lähteä uhmaamaan pikateitä ja kohti Helsinkiä.

Matka menee täydellisesti ja päästään ehjinä takaisin kotiin. Kerään jälleen matkalla supervoimia, jolla kannan vaatekaapin palaset asuntoomme.

Ikea kalusteiden kokoaminen on parasta hommaa!

On seuraavan operaation aika, eli kaappi pitää saada kasaan. En todellakaan ole mikään remonttireiska, joten laskin jo etukäteen montako hermoromahdusta tulen tänä aikana saamaan. Kokosin nimittäin noin kaksi kuukautta sitten pienen lipaston, jossa tuli kymmeniä mutkia matkaan ja parhaimillaan pohdin yhden ruuvin kiinnitystä tunnin.

Vaatekaapin alku näytti hyvältä ja homma rullasi jopa liiankin hyvin. Runko oli kasassa ja oli aika alkaa naulaamaan takaseinää kiinni, kunnes tajuan, että ei helkkari – tää keskimmäinen pilari on väärinpäin! Voitteko kuvitella, olin kasannut keskimmäisen pilarin niin, että sen takaseinämä osoitti eteenpäin. Onneksi huomasin ongelman tässä vaiheessa ja sain sen käännettyä. Naulasin itsevarmana takaseinän kiinni ja käänsin kaapin pystyyn. Muutaman voimasanan saattelemana huomaan, että keskimmäinen pilari on vieläkin väärinpäin, mutta tällä kertaa vasemman puolen olisi pitänyt olla oikealla. Peli oli menetetty, mitään ei ollut enää tehtävissä. Pyysin veljeni apuun ja keksimme onneksi, että voin porata reiät väärältä puolelta sisään. Tällä hetkellä kaappi ei välttämättä ole kaikkein kaunein sisäpuolelta, mutta ainakin se ajaa asiansa. Jatkossa joku muu saa kasata meidän huonekalut, ainakin toivottavasti.

Ei tässä vielä kaikki, eihän näin vähällä voi selvitä. Lähdin tuona samaisena iltana viemään autoa takaisin parkkihalliin, josta olin sen veljeltäni ottanut lainaan. Pääsen pimeään parkkihalliin, ajan auton parkkiin ja nousen pois kyydistä. Katson yksikseni, että tuo yksi auto ajaa todella oudosti, että mitähän se on täällä tekemässä. Päätän kuitenkin lähteä kävelemään kotiin päin. Pääsen parkkihallin noin puoleen väliin, kunnes tämä auto ajaa viereeni ja vähän hämärän näköinen heppu nousee autosta ja laittaa kätensä takin sisälle. Pulssi hakkaa miljoonaa ja olen jo täysin varma, että kyseinen mies tuli ryöstämään minut ja olin valmis antamaan koko omaisuuteni hänelle.

Mies avaa suunsa ja kysyy kuka olen. Vastaan hänelle reippaasti nimeni ja odotan mitä seuraavaksi tapahtuu. Hän vetää käden ulos takin sisältä ja lyö eteeni virkamerkin ja kertoo olevansa poliisista. Sydän laskeutuu kurkusta takaisin paikalleen ja tiedän olevani turvassa. Hän tuli vain huomauttamaan minua siitä, kuinka olin parkkeerannut auton huonosti ja siitä, että auto piti katsastaa vaikka siinä kyllä olikin ajoaikaa vielä kuukauden. Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Lähdin kävelemään kotiin ja mietin mielessäni, että äskeinen tilanne oli aivan kuin jostain leffasta.

Muutto on vielä hieman kesken, joten mitä vaan voi vielä tapahtua! Loppujen lopuksi olen kuitenkin maailman onnellisin meidän uudesta kodista, jossa mahtuu tekemään hyvin ruokaa ja olemaan muutenkin paremmin kuin vanhassamme.

Onko teillä sattunut muutossa mitään kommelluksia?

 

KUVOTTAVAT PR-PÄIVÄT

Taas olisi aika purkaa ajatuksia ja mietteitä tänne. Tällä kertaa aihe on hyvin ajankohtainen, nimittäin pr-päivät. Tällä viikolla useilla eri pr-toimistoilla on ollut ja on pressipäiviä joissa bloggaajat ja vaikuttajat pääsevät tutustumaan tulevan kauden uutuuksiin. Mielestäni tällaiset tapahtumat ovat hienoja ja näissä on paljon hyviä puolia, mutta tiettyjen henkilöiden käytös näissä tapahtumissa suoraan sanottuna kuvottaa minua ja haluankin avautua siitä hieman.

Mikä ärsyttää?

HAMSTRAAMINEN! On suorastaan oksettavaa katsoa, kun tietyt ja yleensä samat henkilöt lappaavat kassit täyteen tuotteita, joille heillä ei oikeasti ole mitään tarvetta. Kunhan saadaan itselle kerjättyä mahdollisimman monta tuotenäytettä. Mun on monta kertaa tehnyt mieli kysyä, että mitä helvettiä sä teet noilla, kun varmasti tiedät itsekin ettet niitä tarvitse tai käytä kertaa enempää.

En todellakaan syytä tästä pr-toimistoja, koska tämä on osa heidän bisnestään. Syytän ihmisiä jotka ottavat kaiken mahdollisen mitä saavat käsiinsä. Minullakin oli eilen mahdollisuus kerätä kassit täyteen kamaa, mutta lähdin lähes tyhjin käsin lukuunottamatta vitamiinipurkkia, joka minulle annettiin lähes väkisin. Mutta niille löytyy onneksi käyttöä!

Mä ainakin haluan olla teille lukijoille rehellinen ja esitellä sellaisia vaatteita ja tuotteita joita oikeasti käytän. Olen joutunut purkamaan muutaman isomman yhteistyösopimuksen siinä vaiheessa, kun minulle on alettu sanella mitä minun pitäisi ottaa. Tästäkään en syytä firmoja, koska tottakai he haluavat tietyille tuotteilleen mainosta, mutta mikäli vaate on sellainen, että se jää vaatekaapin perälle yhden käyttökerran jälkeen, en sellaista todellakaan halua. Mä en saa siitä mitään mielihyvää, että esittelisin pr-päivien jälkeen teille kasapäin erilaisia tuotteita tietäen, että mulla ei oikeasti ole niille mitään tarvetta.

Jos olet bloggaaja, haluaisin kuulla miksi hamstraat tuotteita pressipäiviltä kasoittain kotiisi? 

“Haluan testata tuotteita”

Tarvitsetko testailuun todella kymmenen samanlaista rasvapurkkia?

Plussat!

On pr-päivissä paljon positiivistakin! Suurin etu on verkostoituminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Vaikka oonkin ujo tyyppi, niin olen eri tapahtumissa aina onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin edes jonkin verran. Esimerkiksi eilen kontaktoiduin erään brändin edustajan kanssa ja mahdollisesti tulevaisuudessa tulette kuulemaan tästä. Tapahtumissa tarjoillaan myös hyvää ruokaa ja juomaa!

Mun mielestä on upeeta, että näitä tapahtumia järkätään ja näitä saisi olla ehdottomasti enemmän, mutta kävijöiden pitäisi miettiä kulutustaan ja oikeita tarpeitaan, eikä sokeana tapella siitä kuka saa eniten kamaa kannettua kotiinsa.

-Eetu J

SEURASAARI || Cinematic Video

Kävin eilen Seurasaaressa pyörimässä ja kuvasin siinä samassa mun päivästä tällaisen lyhyen koostevideon. Video sisältää paljon oravia!

Mitä tykkäätte tällaisesta videosta?

Seurasaari on mulle paikka, jossa tykkään käydä rauhoiittumassa ja rentoutumassa. Oon oppinut muutenkin aikuisiällä arvostamaan luontoa ihan eri tavalla. Suomessa on ihan uskomattoman upeat metsät ja ulkoilualueet joita kannattaa hyödyntää.

-Eetu J

 

ELÄMÄNI UJONA INTROVERTTINÄ

Taas on aika purkaa ajatuksiani tänne. Koen tänne avautumisen itseni kohdalla tietynlaisena terapiana, jolla pääsen purkamaan ajatuksiani ulos, josta mun saattaa olla vaikea puhua suullisesti. Tällä kertaa aiheena on introverttiys ja ujous. Nämä kaksi “pirua” seuraavat minua kaikkiaille lähes jokaiseen tilanteeseen. Koen myös introverttiyden tietynlaisena voimavarana jonka omistan, mutta se yhdistettynä ujoon luonteeseen tekee elämästä välillä todella vaikeaa.
Mikä ihmeen introvertti?

Kaikille introvertti ja ekstrovertti eivät varmastikkaan ole tuttuja käsitteitä, joten tässä lyhyesti mikä on introvertti.

Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti orientautuu omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie energiaa häneltä kuin ylläpitää sitä.

Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut. Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia.

Lähde: Wikipedia

Miten introverttiys näkyy minun arjessani?

Kuten jotkut saattavat tietää, olen luonteeltani tosi ujo ja minun on välillä vaikea saada sanoja suustani uusien ihmisten kanssa. Jotkut ihmiset tosin ovat poikkeuksia ja heidän kanssaan kemiat lyövät heti yhteen. Monet ovat ihmetelleet, että miten mä muka voin olla ujo, kun teen Youtubeen videoita ja pystyn niissä helposti pälättämään 20 minuuttia yksin kameralle.

Tässä mä koen, että introverttiys iskee kuvioihin. Kun ympärilläni on uusia ihmisiä, joudun tarkkailemaan heitä tosi pitkään. Koen, että mulla on sisälläni tietynlainen paine mitä voin ja saan sanoa ilman, että kuulostan tyhmältä. Todellisuudessa ketään tuskin ajattelisi mun juttuja tyhminä, mutta sisäinen ääni käskee olemaan hiljaa, vaikka kuinka haluaisin päästää sanoja suustani. Tämä samainen tunne minulla on ollut jo ala-asteelta lähtien, kun luokan edessä piti pitää esitelmiä. En vieläkään tiedä kamalampaa asiaa kuin yleisölle puhuminen.

Verkostoituminen on kohdallani myös vaikeaa, koska edellämainituista syistä en osaa mennä puhumaan vieraille ihmisille. Myös välillä jos joku tulee puhumaan minulle tulee tilanteesta todella kiusallista, koska en keksi sanottavaa vaikka kuinka haluaisin. Tämä myös on suuri syy siihen miksi en Helsingistä löytänyt ystäviä ensimmäiseen kahteen vuoteen.

Kuten muutkin introvetit niin myös minä pohdiskelen todella paljon asioita. Saatan välillä miettiä useita tunteja sitä, kuinka suuri vaikutus pienillä teoilla on omaan elämään. Kuten esimerkisi, mitä jos olisin mennyt opiskelemaan muualle. Millaista mun elämä olisi? Ja mä siis olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni, siitä ei ole kyse, vaan jostain syystä mä pohdin tän tyylisiä asioita usein ja pitkään.

Mistä apua ujouteen?
Tuskin mistään. Ujous ja introverttiys ovat luonteenpiirteitä, joita ei saa pois. Molempia voi varmasti treenata ja kehittää, mutta jollain tavoin ne ovat mukanasi aina. Olen viimeisen vuoden aikana pistänyt itseäni väkisin tilanteisiin joissa joudun olemaan tekemisissä uusien ihmisten kanssa ja tutustumaan heihin. Helppoa se ei aina ole, mutta onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunne ovat parhaita asioita maailmassa.

Mun mielestä on myös hienoa, että me ihmiset ollaan erilaisia ja jokainen saa olla niin puhelias tai hiljainen kuin itse haluaa. Ollaan kaikki tärkeitä omina itsenämme.

Ootko sä intro- vai ekstrovertti?

Jos et tiedä niin voit testata sen tästä!

-Eetu J

MUN OMAT LIGHTROOM PRESETIT!

Moikka!

Vihjailinkin viikonloppuna Instagramissa että multa on tulossa jotain siistiä tällä viikolla ja vihdoin voin paljastaa mitä olen työstänyt. Julkaisin myyntiin oman Lightroom preset packin, joka sisältää viisi syksyistä “filtteriä” ja itse olen ainakin super innoissani näistä! Näiden presettien avulla saat upean ruskan kuviisi, sekä olen suunnitellut nämä presetit niin, että ne sopivat kaikkiin kuviin.

Lopputulokseen tietysti vaikuttaa valaistus, mutta tavallisessa päivänvalossa otettuihin kuviin nämä presetit toimivat parhaiten. Valotusta lisäämällä saat säädettyä lopputulosta.

Hinta:

Mobiili-versio: 15 euroa
Tietokoneelle: 25 euroa

Pakettina: 35 euroa

Presettejä saa alkuun ostettua lähettämällä mulle sähköpostia osoitteeseen eetujarvi@worldisyourrunway.com. Yritän asap järjestää nettikaupan, jotta ostaminen onnistuu helpommin. Toimitusaika on max. 24h maksusta!

Mutta sen pidemmittä puheitta mennään presettien pariin! Kerron jokaisesta muutamalla sanalla ja laitan kuvat teille esimerkiksi.


Pumpkin Spice Latte

Pumpkin Spice Latte on nimensä mukaisesti kurpitsan värinen ja se luo kuviisi upean ruskan. Se korostaa erityisesti oransseja värejä.

Hot Chocolate

Tarvitseeko tätä edes selittää? Hot Chocolate on kaakaon värinen preset, joka tekee kuvistasi kaakaonruskeita.

Frosty

Frosty on hyvin samankaltainen kuin Pumpkin Spice Latte, mutta siinä on mukana syksyn hyytävyyttä. Se korostaa oranssin lisäksi sinistä väriä.

Cranberry

Cranberry tekee kuviisi karpalon värisen pinkin fiiliksen. Hyvin hillitty filtteri, joka sopii jokaiseen tilanteeseen!

Cotton

Cotton on rusehtava preset. Nimensä mukaisesti se tuo kuviin puuvillan sävyiset vibat.

Mikä näistä oli sun suosikki? 

Mikäli kiinnostuit näistä preseteistä, niin laita mulle sähköpostia jotta saat kivan syksyisen fiiliksen kuviisi!

Presettejä käyttäessäsi käytä hashtagia #EetuValtteriPreset, niin näen millaisia kuvia olette tehneet. Jaan niitä omassa Instagramissani!

Teen blogiini erillisen preset-sivun, jonne laitan myös lisää esimerkkikuvia. Päivitän sinne myös heti tiedon, kun saan nettikaupan avattua!

-Eetu J

Ps. Muistakaa vinkata näistä myös kavereille!

 

SUPER LÄMMIN TEDDYTAKKI!




Outfit:
Beanie: Asos
Teddy jacket: Junkyard // Saatu  (Mainoslinkki)
Sweatshirt: Gildan
Trousers: H&M
Shoes: New Balance

Moikka!

Siitä on aikaa, kun olen viimeksi jakanut teille asukuvia. Jostain syystä mulla ei ole ollut fiilistä kuvata asuja, koska en ole kokenut, että pystyisin jakamaan teille mitään uutta tai erilaista. Tietenkään tämä ei tarkoita sitä, että mulla pitäisi olla aina uudet vaatteet kuvissa vaan sitä, että haluan inspiroida teitä asuillani ja mikäli mä en koe, että mun asut ei ole inspiroivia, niin en niistä viitsi kirjoittaa. Olen muutenkin tänä vuonna ostanut todella vähän uusia vaatteita, koska haluan nykyään että vaatteet joita saan tai ostan on oikeasti sellaisia joita tykkään pidemmän päälle käyttää eivätkä ne ole heräteostoksia.

Näihin kuviin mun päälle valikoitui mun tän syksyn ehdoton luottotakkini eli Junkyardin teddytakki, joka on muuten super lämmin ja näyttää myös hyvältä. Takin kaveriksi laitoin perus harmaan collegen ja H&M suorat housut, jotka itseasiassa ostin kesällä hääkuvauksia varten, mutta nyt syksyllä otin ne arkikäyttöön! Tykkään tästä asusta ja sen värimaailmasta tosi paljon, vaikka se onkin loppujen lopuksi tosi simppeli.


Mun blogi on muutenkin ollut viime aikoina vähän hiljainen, koska olen paljon pohtinut mihin suuntaan haluan blogiani viedä. Blogini tulee pysymään jatkossakin muoti- ja asupainotteisena, mutta näiden lisäksi haluaisin kirjoitella tänne omia pohdintojani eri asioihin liittyen, vähän samaan tyyliin kuin postaukseni yksinäisyydestä oli. Ps. Hankittiin meidän kämppään eilen uusi työpöytä, joten toivottavasti saan sillä myös uutta inspiraatiota!

Miten just sun syksy on alkanut?

-Eetu J

YKSINÄISYYS TAPPAA IHMISEN

Yksinäisyys – asia josta olen jo kauan halunnut kirjoittaa, mutta jostain syystä olen arastanut tästä aiheesta puhumista. Olen pohtinyt olenko mä oikea ihminen kirjoittamaan tästä aiheesta ja voinko sanoa, että olen ollut yksinäinen. Viime viikolla vietettiin itsemurhien ehkäisypäivää ja päätin, että nyt on mun aika avata suuni ja puhua vihdoin tästä aiheesta.

Mitä on yksinäisyys ja miten mä koen sen?

Yksinäisyys on mulle tuttu käsite ja olen useasti elämässäni ollut yksinäinen. Mä koen yksinäisyyden siten, että mun arjessa on vain perhe, mutta ei ystäviä tai kavereita. Moni meistä tietää sen fiiliksen, kun näkee pitkästä aikaa kaveria ja saa kertoa sille kaikki viime aikojen tapahtumat ja juorut. Kun tällainen ihminen puuttuu elämästä tulee arjesta yksinäistä.

Muistan kun neljä vuotta sitten muutin Helsinkiin enkä tuntenut täältä yhtäkään ihmistä. Mun päivät koostuivat siitä, että kävin töissä, salilla ja istuin kotona. Toki mulla on/oli tyttöystävä, jonka kanssa sain arkea jakaa, mutta se on “erilaista” ystävyyttä. Paras kaverini noihin aikoihin oli isoveljeni, joka kävi samalla kuntosalilla. Hän oli minulle se ihminen, jolle pääsin kertomaan asioita joita olen tehnyt ja kokenut viime aikoina. Ne päivät, kun veljeni oli samaan aikaan salilla olivat parhaita päiviä minulle. Meillä on kuitenkin iso ikäero, joten hänen kauttaan kavereiden hankkiminen ei onnistunut. Kiitos, että mulla on sinunlainen veli!
Itkin monia päiviä ja tunteja kotona miettien, että miten saan itselleni edes yhden ystävän täältä, jonka kanssa voin viettää aikaa edes satunnaisesti. Kuukaudet ja vuodet vierivät eikä mulla ollut vieläkään yhtäkään ystävää täältä. Tällöin tunsin olevani todella yksin eikä tähän todellakaan ainakaan auta ujo luonteeni, jonka vuoksi mun on todella hankala tutustua uusiin ihmisiin.
Kävin välillä tosi syvissä ajatuksissa ja mietin useasti, että mitä järkeä tässä kaikessa on ja miksi mä en saa ystäviä itselleni. Yhtäkkiä kuitenkin sain viestin nykyiseltä parhaalta ystävältäni Shavalta, joka pyysi minua kuvaamaan hänen kanssaan. Mietin, että voiko tämä oikeasti olla totta, saanko vihdoin mahdollisuuden tutustua johonkin ihmiseen täällä? Tälle tarinalle löytyi onnellinen lopetus ja ystävystyimme Shavan kanssa ja olen saanut hänen kauttaan useita ystäviä lisää.

 

Välillä on pakko pysähtyä miettimään elämää ja kiittämään ystäviä siitä, että mulla on heidät.

Tarinan opetus:
Olkaa kaikkien kavereita ja älkää jättäkö ketään yksin. Jos kärsit yksinäisyydestä, älä luovuta. Äitini on opettanut minulle, että kaikki asiat järjestyvät ja tähän sanontaan luotan 101%.

Kenenkään ei kuulu olla yksin!

-Eetu J

Apua yksinäisyyteen.

MUN SUOSIKKI TUBETTAJAT!

 

Kelasin aloittaa mun kanavalla ensimmäisen sarjan. Esittelen tässä sarjassa joka kuukausi muutamia tubettajia, jotka kannattaa mun mielestä tsekata. Esittelen jaksossa aina muutamia erilaisia tubettajia eri “genreistä”. Miltä tää sarja kuullostaa?

Haluutteko nähdä lisää? 🤔

En ole hetkeen kirjoitellut tänne mitään, koska mulla ei jostain syystä ole ollut fiilistä siihen. Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että olis kiva taas pian naputella teille jotain tekstiä! Eli pysykää linjoilla.

-Eetu J