SOMEÄHKY

*Huppari saatu pr-lahjana

Moikka!

Vuoden ensimmäinen postaus ja pian mennään jo tammikuun puoltaväliä. Tekemistä on ollut niin paljon, että en ole ehtinyt kirjoitella tänne mitään ja olen muutenkin halunnut pohtia millaista sisältöä haluan tänä vuonna jakaa. Tänään kuitenkin paneudutaan someähkyyn, jota ainakin itse olen viime aikoina potenut.

Vaikka sosiaalinen media on alusta josta nautin, se on samalla myös paikka, jonne olen hukannut useita satoja tunteja elämästäni käytännössä turhaan. En ole saanut Instagramista, Facebookista tai mistään muustakaan sosiaalisen median kanavasta mitään iloa moneen vuoteen. Tuntuu, että joka tuutista tulee sitä samaa. En edes muista, koska olisin viimeksi eksynyt jonkun profiilin ja fiilistellyt millaista sisältöä henkilö tuottaa.

Välillä tarpeeksi kauan Instagramin ja Facebookin feediä selattuani olen “herännyt” ja alkanut miettimään miksi teen tätä? Miksi kulutan tähän aikaani, koska en saa tästä mitään irti. En opi mitään uutta, näen paljon negatiivisia uutisia sekä “turhia” kuvia joista 90% ei kiinnosta minua missään määrin. Silti jostain syystä seuraan näitä profiileja kuukaudesta toiseen.

Miksi joka aamu herättyäni otan puhelimen käteen ja alan selaamaan sitä? Miksi en nukkuisi pidempään ja menisi suoraan aamupalalle. En muista, että olisin koskaan herännyt niin, että olisin löytänyt somesta jotain niin tärkeää. Toisaalta minulla on ehkä liian heikko itsekuri, että pystyisin aloittamaan aamuni ilman tätä tavaksi tullutta “rutiinia”.

Viime aikoina töiden ansiosta olen saanut ainakin 90% vähennettyä puhelimen turhaa selaamista. Kun menen ruokatauolle, minua ei edes huvita selata Instaa ja tämä on toisaalta positiivinen juttu. Toisaalta itse sisällöntuottajana tämä tuntuu hieman hullulta, että en halua hengailla toisessa “työpaikassani”, vaan välttelen sinne menemistä ja käyn tekemässä siellä vain pakolliset työt.

Weekdayn uusi Disconnect-kampanja herättelee juuri tähän aiheeseen liittyen keskustelua. Mallisto peilaa sitä, miten teknologiasta on tullut osa meitä, emmekä enää edes näe sitä mitenkään erityisenä tai kiinnostavana.”

Mitä sä olet mieltä tästä aiheesta? Kärsitkö sä someähkystä?

PUHELU JOKA MUUTTI ELÄMÄNI


Sain pari viikkoa sitten puhelun, joka muutti tämän hetkisen elämäni täysin. Kuten osa teistä tietää, aloitin täysipäiväisen yrittämisen kesäkuussa valo- ja videokuvaajana. Tein keväällä päätöksen hypätä täysin tuntemattomaan ja lopetin silloisen työni vaatekaupassa monestakin syystä. Mikäli jotain kiinnostaa miksi lopetin työskentelyn vaatekaupassa, niin päällimmäinen syy oli huono ilmapiiri työpaikalla. Mutta ei siitä sen enempää tällä kertaa, saatan avata tuota casea joskus myöhemmin mikäli sille tuulelle satun.

Kun aloitin yrittäjyyden minulla oli sovittuja keikkoja vain muutama kappale, eikä uusista asiakkaista ollut tietoakaan. Päätin kuitenkin starttirahan avustuksella ottaa riskin ja koittaa miten minun käy. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli myös minulle pakokeino päästä pois edellä mainitusta työstä. Starttiraha myönnettiin ja aloin tekemään sovittuja projekteja. Kesä kului nopeasti ja huomasin, että työt alkavat vähentyä. Taloudellinen tilanne alkoi heikentyä, koska n. 550 euron starttirahasta ei vuokran ja laskujen jälkeen jää montaa kymppiä. Lähetin kymmeniä sähköposteja tuloksetta: kaikilla oli kuvausasiat hoidossa. Satunnaisia kuvauksia oli välillä, mutta yrittäjänä itsensä elättämiseen tarvitaan vähintään n. 3000 euron kuukausilaskustus jotta se kannattaa pidemmän päälle. Ilmaisia kuvauksia taas olisin saanut tehdä vaikka loputtomiin, mutta kun kyse on omasta elinkeinosta, ei niiden tekeminen juurikaan inspiroinut. En edes pysy enää laskuissa kuinka usein minultakin on kysytty, jos voisin kuvata jonkin tapahtuman tai keikan tms. ilmaiseksi.

Marraskuussa laitoin starttirahalle jatkohakemuksen ja pian sainkin puhelun joka muutti kaiken. Virkailija ilmoitti minulle puhelimessa, että ei voi myöntää minulle jatkoa, koska toiminta ei ole kannattavaa. Toisaalta eihän tämä minulle yllätyksenä tullut, mutta toisen suusta kuultuna se sattui. Puhelun jälkeen olin todella surullinen, mutta samalla myös hieman helpottunut. 

Mitä nyt tapahtuu?

Puhelun jälkeen tajusin heti, että nyt on pakko alkaa toimimaan eikä jäädä vatvomaan ongelmia ja miettimään sitä mitä olisin voinut tehdä toisin. Lähetin muutaman työhakemuksen ja muutaman päivän päästä sain soiton haastatteluun. Haastattelu meni ihan super hyvin ja parin päivän päästä sain jälleen soiton, jossa minulle kerrottiin, että saan paikan. Iso kivi tippui harteiltani ja elämä jatkui taas. Tällä viikolla aloitin uuden työn ja pakko myöntää, että tuntuu todella hyvältä päästä taas tekemään. Kotona makaaminen ja tekemättömyys alkavat muutaman kuukauden jälkeen masentaa ja vievät puhdin täysin ihmisestä.

En usko, että tulen tänne juurikaan kertomaan työstäni, koska en koe sitä tarpeeliseksi. Mutta lyhyesti: teen jatkossa jälleen myyntityötä, jossa pääsen kehittämään itseäni. Parasta uudessa työssäni on se, että olen lähes joka viikko eri kaupungissa tai paikassa töissä, joten työympäristö ei tule liian tutuksi. Työkaverit ovat myös todella mukavia ja tsemppaavia! Juuri sellainen työporukka josta olen saanut ennen vain haaveilla.

Kaduttaako?

Moni varmaan miettii, että kaduttaako minua se, että aloitin täysipäiväisen yrittäjyyden. Ei, minua ei kaduta pätkääkään. Olen onnellinen siitä, että olen rohkea tyyppi, joka uskaltaa tehdä päätöksiä ja ottaa riskejä. Kaikki ei mennyt niin kuin ajattelin, mutta sellaista elämä on. Myönnän, että olin itsekin aika nirso asioiden suhteen mitä halusin kuvata, mutta jatkossa saan tehdä tasan ne kuvauskeikat jotka minua kiinnostava ja jotka haluan tehdä. Huomasin myös sen, että yksin työskentely on minulle hankalaa ja töiden aloittaminen/tekeminen omassa kodissa ei ole se paras vaihtoehto. Tämäkin puoli vuotta opetti minulle paljon ja opin arvostamaan erilaisia asioita eri tavoin kuin ennen. 

Kuvaukset ja elämä jatkuu ennallaan! Kuvauksia teen jatkossakin aina, kun niitä tulee ja on. Kannustan edelleen ihmisiä kokeilemaan erilaisia asioita elämässään. Älkää haaveilko vaan toteuttakaa unelmianne. Aina ei tarvitse onnistua, epäonnistumiset kuuluvat elämään. Ja mikä tärkeintä, aina voi yrittää uudestaan! Eletään täällä kuitenkin vain kerran.

 

KULUTTAJAN JA VAIKUTTAJAN “VASTUU”


Taas mennään! Törmäsin tähän videoon muutama päivä sitten ja se herätti paljon ajatuksia minussa ja tottakai haluan jakaa ajatukseni teille. Videolla henkilö kritisoi nykyajan vaikuttajia ja olen hyvin paljon samaa mieltä hänen kanssaan. Erityisesti miksi kukakin vaikuttaa ja mihin?

Vaikka itsekin koen itseni vaikuttajaksi mulle on tärkeä saada vaikuttaa oikeasti tärkeisiinkin asioihin. Vaikka minäkin esittelen välillä blogissa, Instagramissa ja muualla uusia vaatteita, se ei ole pelkästään sitä mitä haluan olla. Mä en halua olla pelkkä mainoskanava, joka käskee ihmisiä kuluttamaan. Mä en halua, että 85% mun postauksista on/olisi kaupallisia. Tuolla tavoin mä en koe vaikuttavani mihinkään paitsi maapallon nopeampaan tuhoutumiseen ja leimaamalla itseni liikkuvaksi mainokseksi.

Haluan mainita, että mä en pidä sua huonompana ihmisenä jos teet näin. Se ei ole minua, enkä koe sitä oikeana tapana. Mun ajatusmaailmassa on vaan paljon tärkeämpiäkin asioita missä vaikuttaa.
Miten mä haluan vaikuttaa?

Moni teistä varmaan miettii tätä nyt, koska tituleeraan itseäni kuitenkin pitkälti muotibloggaajaksi, vaikka tämä on hyvin pitkälti lifestylen puolelle kääntynytkin ihan tarkoituksella. Tänä vuonna kyllästyin totaalisesti kuluttamiseen ja uusien asioiden (etenkin vaatteiden) ostamiseen ja päätin alkaa puhua tärkeistä ja minua puhuttavista asioista. Mä haluan kertoa mielipiteitä, ajatuksia ja puhua mun tunteista. Näihin asioihin mä haluan vaikuttaa. Haluan kirjoittaa asioista joista nuori Eetu olisi voinut oppia eikä välttämättä olisi tehnyt tiettyjä ratkaisuja ja päätöksiä elämässään. Mä haluan myös puhua vintage- ja kirpparivaatteista ja kantaa sillä pienen korren kekoon kierrättämisessä.

Mä koen, että mulla on vastuu ja oikeus puhua näistä asioista ja voin näillä varmasti pienissä määrin vaikuttaa ja ainakin saada ihmisiä ajattelemaan. Ilman puhetta ei tapahdu muutosta.

Mun mielestä jokaisen vaikuttajan pitäisi ajatella näitä asioita ja miettiä millaisten arvojen taakse haluaa itsensä lukita. On turha paasata Black Fridayn pahuudesta, jos seuraavalla viikolla esittelet taas isoa kasaa uusia vaatteita.
Mitä kuluttajan tulisi miettiä?

Jotta tämä nyt ei kuulosta hyökkäykseltä ketään kohtaan, on mulla asiaa kuluttajillekkin. Loppujen lopuksi jos bloggaaja tai vaikuttaja haluaa esitellä kymmeniä uusia vaatteita viikossa ja kannustaa sinua ostamaan ne, niin sä olet viime kädessä siitä vastuussa. Sä teet päätöksen, ei kukaan muu, vaikka sua kuinka kannustettaisiinkin siihen. Mieti muutama minuutti tai lepää vaikka yön yli ja kysy aamulla itseltäsi, että tarvitsetko sä sitä oikeasti?

Luen myös usein netistä kuinka ihmiset haaveleivat, että miks mun elämä ei ole tollasta. Miks toi saa kokoajan kaikkea? Miks mulla ei ole tota vaatetta?

Jos tunnistit itsesi tuosta, mulla on sulle yksi neuvo: älä seuraa tällaisia käyttäjiä! On ihan turhaa kuluttaa omaa aikaansa haaveilemalla toisten elämästä etenkin, kun tiedät siitä vain pinnan. Jos toinen tekee sut enemmän “surulliseksi” kuin iloiseksi sisällöllään, kannattaako sun oikeasti katsoa hänen kuviaan ja seurata hänen elämäänsä? Onko se oikeasti sen arvoista?

Toivon, että tämä postaus herättää sinussa jotain ajatuksia ja mietteitä. Muistakaa, että me kaikki voidaan pienillä teoilla tehdä muutoksia. Muutoksien ei tarvitse olla suuria, niiden ei ole pakko liittyä edes tähän maapalloon, vaan ne voivat liittyä just sun omaan henkiseen hyvinvointiin.

-Eetu J

KUVOTTAVAT PR-PÄIVÄT

Taas olisi aika purkaa ajatuksia ja mietteitä tänne. Tällä kertaa aihe on hyvin ajankohtainen, nimittäin pr-päivät. Tällä viikolla useilla eri pr-toimistoilla on ollut ja on pressipäiviä joissa bloggaajat ja vaikuttajat pääsevät tutustumaan tulevan kauden uutuuksiin. Mielestäni tällaiset tapahtumat ovat hienoja ja näissä on paljon hyviä puolia, mutta tiettyjen henkilöiden käytös näissä tapahtumissa suoraan sanottuna kuvottaa minua ja haluankin avautua siitä hieman.

Mikä ärsyttää?

HAMSTRAAMINEN! On suorastaan oksettavaa katsoa, kun tietyt ja yleensä samat henkilöt lappaavat kassit täyteen tuotteita, joille heillä ei oikeasti ole mitään tarvetta. Kunhan saadaan itselle kerjättyä mahdollisimman monta tuotenäytettä. Mun on monta kertaa tehnyt mieli kysyä, että mitä helvettiä sä teet noilla, kun varmasti tiedät itsekin ettet niitä tarvitse tai käytä kertaa enempää.

En todellakaan syytä tästä pr-toimistoja, koska tämä on osa heidän bisnestään. Syytän ihmisiä jotka ottavat kaiken mahdollisen mitä saavat käsiinsä. Minullakin oli eilen mahdollisuus kerätä kassit täyteen kamaa, mutta lähdin lähes tyhjin käsin lukuunottamatta vitamiinipurkkia, joka minulle annettiin lähes väkisin. Mutta niille löytyy onneksi käyttöä!

Mä ainakin haluan olla teille lukijoille rehellinen ja esitellä sellaisia vaatteita ja tuotteita joita oikeasti käytän. Olen joutunut purkamaan muutaman isomman yhteistyösopimuksen siinä vaiheessa, kun minulle on alettu sanella mitä minun pitäisi ottaa. Tästäkään en syytä firmoja, koska tottakai he haluavat tietyille tuotteilleen mainosta, mutta mikäli vaate on sellainen, että se jää vaatekaapin perälle yhden käyttökerran jälkeen, en sellaista todellakaan halua. Mä en saa siitä mitään mielihyvää, että esittelisin pr-päivien jälkeen teille kasapäin erilaisia tuotteita tietäen, että mulla ei oikeasti ole niille mitään tarvetta.

Jos olet bloggaaja, haluaisin kuulla miksi hamstraat tuotteita pressipäiviltä kasoittain kotiisi? 

“Haluan testata tuotteita”

Tarvitsetko testailuun todella kymmenen samanlaista rasvapurkkia?

Plussat!

On pr-päivissä paljon positiivistakin! Suurin etu on verkostoituminen ja uusiin ihmisiin tutustuminen. Vaikka oonkin ujo tyyppi, niin olen eri tapahtumissa aina onnistunut tutustumaan uusiin ihmisiin edes jonkin verran. Esimerkiksi eilen kontaktoiduin erään brändin edustajan kanssa ja mahdollisesti tulevaisuudessa tulette kuulemaan tästä. Tapahtumissa tarjoillaan myös hyvää ruokaa ja juomaa!

Mun mielestä on upeeta, että näitä tapahtumia järkätään ja näitä saisi olla ehdottomasti enemmän, mutta kävijöiden pitäisi miettiä kulutustaan ja oikeita tarpeitaan, eikä sokeana tapella siitä kuka saa eniten kamaa kannettua kotiinsa.

-Eetu J

ELÄMÄNI UJONA INTROVERTTINÄ

Taas on aika purkaa ajatuksiani tänne. Koen tänne avautumisen itseni kohdalla tietynlaisena terapiana, jolla pääsen purkamaan ajatuksiani ulos, josta mun saattaa olla vaikea puhua suullisesti. Tällä kertaa aiheena on introverttiys ja ujous. Nämä kaksi “pirua” seuraavat minua kaikkiaille lähes jokaiseen tilanteeseen. Koen myös introverttiyden tietynlaisena voimavarana jonka omistan, mutta se yhdistettynä ujoon luonteeseen tekee elämästä välillä todella vaikeaa.
Mikä ihmeen introvertti?

Kaikille introvertti ja ekstrovertti eivät varmastikkaan ole tuttuja käsitteitä, joten tässä lyhyesti mikä on introvertti.

Introvertti on henkilö, joka on sisäänpäin kääntyneempi ja miettii tekojaan enemmän kuin ekstrovertti. Introvertiksi kuvaillaan joskus henkilöä, joka pitää itsenäisestä toiminnasta enemmän kuin sosiaalisesta, mutta tämä on enemmän käyttäytymyksellinen kuin kognitiivinen kuvaus. Ennen kaikkea introvertti orientautuu omasta itsestään, ja jatkuva muiden kanssa vuorovaikuttaminen reaalielämässä pikemminkin vie energiaa häneltä kuin ylläpitää sitä.

Tyypillinen introvertti on hiljainen, itseään tutkiskeleva (introspektiivinen) ja varautunut. Tutkimuksissa on havaittu introverttien olevan herkempiä kivulle, väsyvän helpommin ja tuntevan jännityksen madaltavan suoritustasoa, pärjäävän paremmin koulussa, suosivan vakaampia ammatteja ja olevan vähemmän alttiita vaikutteille sekä olevan ekstrovertteja vähemmän seksuaalisesti aktiivisia.

Lähde: Wikipedia

Miten introverttiys näkyy minun arjessani?

Kuten jotkut saattavat tietää, olen luonteeltani tosi ujo ja minun on välillä vaikea saada sanoja suustani uusien ihmisten kanssa. Jotkut ihmiset tosin ovat poikkeuksia ja heidän kanssaan kemiat lyövät heti yhteen. Monet ovat ihmetelleet, että miten mä muka voin olla ujo, kun teen Youtubeen videoita ja pystyn niissä helposti pälättämään 20 minuuttia yksin kameralle.

Tässä mä koen, että introverttiys iskee kuvioihin. Kun ympärilläni on uusia ihmisiä, joudun tarkkailemaan heitä tosi pitkään. Koen, että mulla on sisälläni tietynlainen paine mitä voin ja saan sanoa ilman, että kuulostan tyhmältä. Todellisuudessa ketään tuskin ajattelisi mun juttuja tyhminä, mutta sisäinen ääni käskee olemaan hiljaa, vaikka kuinka haluaisin päästää sanoja suustani. Tämä samainen tunne minulla on ollut jo ala-asteelta lähtien, kun luokan edessä piti pitää esitelmiä. En vieläkään tiedä kamalampaa asiaa kuin yleisölle puhuminen.

Verkostoituminen on kohdallani myös vaikeaa, koska edellämainituista syistä en osaa mennä puhumaan vieraille ihmisille. Myös välillä jos joku tulee puhumaan minulle tulee tilanteesta todella kiusallista, koska en keksi sanottavaa vaikka kuinka haluaisin. Tämä myös on suuri syy siihen miksi en Helsingistä löytänyt ystäviä ensimmäiseen kahteen vuoteen.

Kuten muutkin introvetit niin myös minä pohdiskelen todella paljon asioita. Saatan välillä miettiä useita tunteja sitä, kuinka suuri vaikutus pienillä teoilla on omaan elämään. Kuten esimerkisi, mitä jos olisin mennyt opiskelemaan muualle. Millaista mun elämä olisi? Ja mä siis olen tosi onnellinen ja tyytyväinen elämääni, siitä ei ole kyse, vaan jostain syystä mä pohdin tän tyylisiä asioita usein ja pitkään.

Mistä apua ujouteen?
Tuskin mistään. Ujous ja introverttiys ovat luonteenpiirteitä, joita ei saa pois. Molempia voi varmasti treenata ja kehittää, mutta jollain tavoin ne ovat mukanasi aina. Olen viimeisen vuoden aikana pistänyt itseäni väkisin tilanteisiin joissa joudun olemaan tekemisissä uusien ihmisten kanssa ja tutustumaan heihin. Helppoa se ei aina ole, mutta onnistumisen ja itsensä ylittämisen tunne ovat parhaita asioita maailmassa.

Mun mielestä on myös hienoa, että me ihmiset ollaan erilaisia ja jokainen saa olla niin puhelias tai hiljainen kuin itse haluaa. Ollaan kaikki tärkeitä omina itsenämme.

Ootko sä intro- vai ekstrovertti?

Jos et tiedä niin voit testata sen tästä!

-Eetu J

MUN OMAT LIGHTROOM PRESETIT!

Moikka!

Vihjailinkin viikonloppuna Instagramissa että multa on tulossa jotain siistiä tällä viikolla ja vihdoin voin paljastaa mitä olen työstänyt. Julkaisin myyntiin oman Lightroom preset packin, joka sisältää viisi syksyistä “filtteriä” ja itse olen ainakin super innoissani näistä! Näiden presettien avulla saat upean ruskan kuviisi, sekä olen suunnitellut nämä presetit niin, että ne sopivat kaikkiin kuviin.

Lopputulokseen tietysti vaikuttaa valaistus, mutta tavallisessa päivänvalossa otettuihin kuviin nämä presetit toimivat parhaiten. Valotusta lisäämällä saat säädettyä lopputulosta.

Hinta:

Mobiili-versio: 15 euroa
Tietokoneelle: 25 euroa

Pakettina: 35 euroa

Presettejä saa alkuun ostettua lähettämällä mulle sähköpostia osoitteeseen eetujarvi@worldisyourrunway.com. Yritän asap järjestää nettikaupan, jotta ostaminen onnistuu helpommin. Toimitusaika on max. 24h maksusta!

Mutta sen pidemmittä puheitta mennään presettien pariin! Kerron jokaisesta muutamalla sanalla ja laitan kuvat teille esimerkiksi.


Pumpkin Spice Latte

Pumpkin Spice Latte on nimensä mukaisesti kurpitsan värinen ja se luo kuviisi upean ruskan. Se korostaa erityisesti oransseja värejä.

Hot Chocolate

Tarvitseeko tätä edes selittää? Hot Chocolate on kaakaon värinen preset, joka tekee kuvistasi kaakaonruskeita.

Frosty

Frosty on hyvin samankaltainen kuin Pumpkin Spice Latte, mutta siinä on mukana syksyn hyytävyyttä. Se korostaa oranssin lisäksi sinistä väriä.

Cranberry

Cranberry tekee kuviisi karpalon värisen pinkin fiiliksen. Hyvin hillitty filtteri, joka sopii jokaiseen tilanteeseen!

Cotton

Cotton on rusehtava preset. Nimensä mukaisesti se tuo kuviin puuvillan sävyiset vibat.

Mikä näistä oli sun suosikki? 

Mikäli kiinnostuit näistä preseteistä, niin laita mulle sähköpostia jotta saat kivan syksyisen fiiliksen kuviisi!

Presettejä käyttäessäsi käytä hashtagia #EetuValtteriPreset, niin näen millaisia kuvia olette tehneet. Jaan niitä omassa Instagramissani!

Teen blogiini erillisen preset-sivun, jonne laitan myös lisää esimerkkikuvia. Päivitän sinne myös heti tiedon, kun saan nettikaupan avattua!

-Eetu J

Ps. Muistakaa vinkata näistä myös kavereille!

 

YKSINÄISYYS TAPPAA IHMISEN

Yksinäisyys – asia josta olen jo kauan halunnut kirjoittaa, mutta jostain syystä olen arastanut tästä aiheesta puhumista. Olen pohtinyt olenko mä oikea ihminen kirjoittamaan tästä aiheesta ja voinko sanoa, että olen ollut yksinäinen. Viime viikolla vietettiin itsemurhien ehkäisypäivää ja päätin, että nyt on mun aika avata suuni ja puhua vihdoin tästä aiheesta.

Mitä on yksinäisyys ja miten mä koen sen?

Yksinäisyys on mulle tuttu käsite ja olen useasti elämässäni ollut yksinäinen. Mä koen yksinäisyyden siten, että mun arjessa on vain perhe, mutta ei ystäviä tai kavereita. Moni meistä tietää sen fiiliksen, kun näkee pitkästä aikaa kaveria ja saa kertoa sille kaikki viime aikojen tapahtumat ja juorut. Kun tällainen ihminen puuttuu elämästä tulee arjesta yksinäistä.

Muistan kun neljä vuotta sitten muutin Helsinkiin enkä tuntenut täältä yhtäkään ihmistä. Mun päivät koostuivat siitä, että kävin töissä, salilla ja istuin kotona. Toki mulla on/oli tyttöystävä, jonka kanssa sain arkea jakaa, mutta se on “erilaista” ystävyyttä. Paras kaverini noihin aikoihin oli isoveljeni, joka kävi samalla kuntosalilla. Hän oli minulle se ihminen, jolle pääsin kertomaan asioita joita olen tehnyt ja kokenut viime aikoina. Ne päivät, kun veljeni oli samaan aikaan salilla olivat parhaita päiviä minulle. Meillä on kuitenkin iso ikäero, joten hänen kauttaan kavereiden hankkiminen ei onnistunut. Kiitos, että mulla on sinunlainen veli!
Itkin monia päiviä ja tunteja kotona miettien, että miten saan itselleni edes yhden ystävän täältä, jonka kanssa voin viettää aikaa edes satunnaisesti. Kuukaudet ja vuodet vierivät eikä mulla ollut vieläkään yhtäkään ystävää täältä. Tällöin tunsin olevani todella yksin eikä tähän todellakaan ainakaan auta ujo luonteeni, jonka vuoksi mun on todella hankala tutustua uusiin ihmisiin.
Kävin välillä tosi syvissä ajatuksissa ja mietin useasti, että mitä järkeä tässä kaikessa on ja miksi mä en saa ystäviä itselleni. Yhtäkkiä kuitenkin sain viestin nykyiseltä parhaalta ystävältäni Shavalta, joka pyysi minua kuvaamaan hänen kanssaan. Mietin, että voiko tämä oikeasti olla totta, saanko vihdoin mahdollisuuden tutustua johonkin ihmiseen täällä? Tälle tarinalle löytyi onnellinen lopetus ja ystävystyimme Shavan kanssa ja olen saanut hänen kauttaan useita ystäviä lisää.

 

Välillä on pakko pysähtyä miettimään elämää ja kiittämään ystäviä siitä, että mulla on heidät.

Tarinan opetus:
Olkaa kaikkien kavereita ja älkää jättäkö ketään yksin. Jos kärsit yksinäisyydestä, älä luovuta. Äitini on opettanut minulle, että kaikki asiat järjestyvät ja tähän sanontaan luotan 101%.

Kenenkään ei kuulu olla yksin!

-Eetu J

Apua yksinäisyyteen.

MUN SUOSIKKI TUBETTAJAT!

 

Kelasin aloittaa mun kanavalla ensimmäisen sarjan. Esittelen tässä sarjassa joka kuukausi muutamia tubettajia, jotka kannattaa mun mielestä tsekata. Esittelen jaksossa aina muutamia erilaisia tubettajia eri “genreistä”. Miltä tää sarja kuullostaa?

Haluutteko nähdä lisää? 🤔

En ole hetkeen kirjoitellut tänne mitään, koska mulla ei jostain syystä ole ollut fiilistä siihen. Nyt kuitenkin alkaa tuntua siltä, että olis kiva taas pian naputella teille jotain tekstiä! Eli pysykää linjoilla.

-Eetu J